Vanha partioystäväni Pekka Arola on mennyt kotiin. Se on partiolaisten kansainvälinen sanonta. Suru-uutisen viereen piirretään maamerkistä tuttu kuvio: ”Olen mennyt kotiin”. Pekka Arola oli rautatiepaikkakunnalla alansa ammattimies. Heitähän Toijalassa oli runsaasti paikkakuntaa rakentamassa.
Asuessani Toijalassa kävin Pekan ja Annelin luona silloin tällöin kylässä ensin perinteikkäässä omakotitalossa Sontulantiellä ja sitten kerrostalossa Aunelantiellä. Partio meitä yhdisti, mutta sain myös arvokkaita vinkkejä siitä, millainen paikka Toijala on ja miten täällä eletään.
Ymmärsin, että seurakunta ja kirkko olivat Pekalle tärkeitä. Hänellä oli vahva uskonnollinen vakaumus ja selkeät mielipiteet asioista, jotka hän toi kohteliaasti ja diplomaattisesti esille. Pekka toimi pitkään Akaan kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana.
Monet sairaudet vaivasivat häntä pitkään. Sokeutuminen oli varmaan toiminnan miehelle katkera isku. Minun kuulteni hän ei vaivojaan valitellut, mutta kertoi analyyttisesti sairauksiensa oireet ja kivut.
Pekka Arola oli minulle partiomiesten ykkönen. Hänen työnsä järjestössä oli kestänyt vuosikymmenet. Analysoimme partion muutoksia ja välillä vähän ihmettelimme ja hymyilimme, mutta aikansa kutakin partiossakin – maailma muuttuu.
Pekka sai Suomen partiolaisten arvostetuimman kunniamerkin Hopeasuden n:o 69 vuonna 1990. Hän tuli Toijalan Eräveikkojen sihteeriksi 1954 ja pitkäaikaiseksi apulaisjohtajaksi kolme vuotta myöhemmin. Akaan seurakunnasta tuli lippukunnan taustayhteisö 1959. Pekka toimi Hämeen Partiolaisten koulutusohjaajana 1960-luvun alkupuolelta yli 20 vuotta. Tässä asemassa hän osallistui myös Suomen Partiopoikajärjestön korkeimman johtajatutkinnon, Gilwell-kurssin kouluttajatehtäviin. Norjan jamboreella 1975 hän oli Suomen leirijoukkueen johtoryhmässä. Suomen ensimmäisellä finnjamboreella Karelialla 1979 Pekka oli alaleirin johtajana.
Pekan työn ansiosta partiolle on luotu Toijalassa ja Akaassa vankka perusta. Toijalan Eräveikot on piirin suurin lippukunta. Hänen ohjaamistaan pojista on tullut vahvoja aikuisia, yhteiskunnan palvelijoita. Joulupukkipalvelua, jota olen hymyillen seurannut, Pekka kehitti järjestelmälliseksi ja tarkaksi toimintamuodoksi. Siihen on luotettu. Arajärven Levonkallio tuli kesällä 1960 lippukunnan leirialueeksi. Pekan vuosikausien talkootunnit ovat tuoneet iloa partiopolville.
Sain Pekalta paljon tietoa ja aineistoa, kun kirjoittelin partiokokoelmieni tekstejä. Pekka oli elävä partiosanakirja ja partiostarojen tuntija. Sokeanakin hän hoiti asioita ja piti yhteyttä. Hän soitti minulle ja kehotti kirjoittamaan Matti Holkerin kunnallisista toimista todisteen Hopeasuden hakemista varten. Hänestä tuli lippukunnan kolmas tämän merkin kantaja. Hopeasuden on saanut myös Matin veli Harri Holkeri.
Pekka oli partionimeltään Santtu. Minulle hän oli aina Arolan Pekka. Muutettuani Tampereelle käynnit harvenivat, mutta kuulumiset sain aina selville. Olen kiitollinen saamistani mielipiteistä, ystävyydestä ja partioveljeydestä.
Pauli Ihamäki partiojohtaja ja Akaan eläkkeellä oleva kaupunginjohtaja
