Olen surullisena seurannut Keskustan koulun remonttisotkua. Akaa on panostanut koulun homevaurioiden korjaamiseen 8 miljoonaa euroa eli todella suuren summan rahaa. Jälkikäteen on helppo viisastella, että olisi pitänyt rakentaa uutta sen sijaan, että korjataan vanhaa. Uuden koulun kustannusarvio olisi kuitenkin ollut yli 10 miljoonaa euroa. Joku voisi myös sanoa, että pieni lisäpanostus olisi kannattanut. Mutta myös se 2 miljoonaa euroa on paljon rahaa. Erityisen isolta se tuntuu, jos se pitäisi kaivella tyhjästä kirstusta.
Remontoinnin ja uuden rakentamisen välillä jossittelu on kuitenkin ajanhukkaa. Tilanne on nyt, mikä on ja jotenkin tästä pitää selvitä.
Haluan kuitenkin tällä kirjoituksellani hämmästellä asiasta tiedottamista ja tiedonkulkua.
Aihe on herkkä. Kahden lapsen isänä en voisi pahempaa kuvitella kuin, että lapseni olisivat päivittäin homekoulussa. Nimenomaan tästä syystä tiedottamiseen oppilaiden vanhemmille ja koulun henkilökunnalle olisi tullut kiinnittää erityistä huomiota. Mitä on tehty? Mitä tehdään huomenna? Mitä tehdään ensi viikolla? Mitä jo tehdyillä toimenpiteillä on saavutettu? Vaikka viestinnän professori Osmo A. Wiio on todennut ”Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta”, kannattaisi edes yrittää.
Tiedottaa pitää koko ajan, vaikkei olisi edes mitään tiedottamista. Jos yritysmaailmassa asiakkaan asiat on ryssitty, niin hiljaisuus ja välttely on takuuvarma keino saada pettynyt asiakas raivostumaan lopullisesti. Vaikeastakin tilanteesta voi selvitä kuivin jaloin, kun on rehellinen. Pitää kertoa rehellisesti, mikä meni pieleen, ja sen jälkeen jatkuvasti kertoa, miten asian korjaaminen etenee. Asiakas tietää, että homma on hoidossa. Saattaa jopa ostaa samasta puljusta toisenkin kerran, jos virheensä korjaa kunnolla. Hiljaisuus, välttely ja peittely taas lienee huonoin valittu strategia.
Herättelisin johtavia viranhaltijoita tutustumaan viestinnän perusperiaatteisiin. Kun on tehty Akaan mittakaavassa erittäin suuri peruskorjaus yhteen tärkeistä kouluistamme, voisi kuvitella, että johtavilla viranhaltijoilla ei muuta tekemistä olisikaan kuin valvoa tekemistä ja viestiä projektin etenemisestä. Varsinkin nyt, kun näyttää siltä, että projekti ei mennyt kuin Strömsössä, korjaavien toimenpiteiden ja niistä viestimisen pitäisi tapahtua erittäin rivakalla tahdilla. Viestiä tulee koko ajan, kaikille tahoille ja kiertelemättä.
Aihetta ei saa vähätellä, ongelma on vakava. Tietysti pitää vielä katsoa, mitkä ovat seuraavien tutkimusten tulokset, mutta niitä ei voi odotella hiljaisuudessa. Suurin osa koulua käyvien lapsien vanhemmista ei edes tiennyt, että jatkotutkimuksia tehdään ja on tehty. Mikäli uutiset ovat huonoja, joutuu uusi valtuusto kovan paikan eteen. Vaikka hälytys osoittautuisikin vääräksi, iso vahinko kuntalaisten kokemalle luottamukselle on jo tapahtunut. Väitän, että avoimella ja jatkuvalla viestinnällä olisi vältetty paljon kiukkua ja pettymystä. Huonotkin uutiset ovat parempi kuin ei uutisia ollenkaan.
Tiedonkulku on koettu ongelmaksi myös koko hallinnossa. Tieto ei kulje lautakuntien välillä ja päätöksen teko on kankeaa ja hidasta. Viranhaltijoiden valmistelussa on puutteita. Paljon on siis tehtävää. Onneksi Akaan strategiasta löytyy ratkaisu tähän ongelmaan. Meillä on ”Osaava, motivoitunut ja uudistushaluinen henkilöstö”. Nyt työhanskat käteen ja prosesseja oikomaan!
Toivon, että tätä kirjoitusta ei koske jo edellä mainitun Wiion toinen viestintää koskeva laki ”Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta aiheutuu eniten vahinkoa.”
Sami Rajala
kuntavaaliehdokas (kok)
