Jani ja Nina Salon omistama Vainon tila Mellolassa tuottaa noin 1,6 miljoonaa litraa maitoa vuodessa. Kahdensadan lehmän pihattonavetta on Etelä-Pirkanmaan suurimpia. Tila on keskittynyt täysin maidontuotantoon. Kaikki muut työt on ulkoistettu.
Salon suvulla tila on kolmatta polvea. Jani Salon isovanhemmat Aira ja Martti Salo ostivat tilan lapsettomalta pariskunnalta vuonna 1952 ja laajensivat kahden lehmän navetan kymmenelle lehmälle. Vuonna 1979 tila siirtyi sukupolvenvaihdoksessa Janin vanhemmille Raija ja Timo Salolle, joiden aikana lehmäluku kasvoi 35:een.
39-vuotiaalle Jani Salolle kotitilan jatkaminen on ollut aina itsestään selvää, mutta isännän saappaisiin hän joutui hyppäämään odotettua aiemmin. Jani perusti isänsä kanssa maatalousyhtymän vuonna 2005, mutta jo vuotta myöhemmin tila siirtyi kokonaan Janille isän menehdyttyä imusolmukesyöpään 51-vuotiaana.
Kolme laajennusta kymmenessä vuodessa
Jani Salo on laajentanut navettaa kymmenen vuoden aikana kolme kertaa. Lehmistä huolehtii kuusi ukrainalaista työntekijää, joista neljä asuu tilalla.
Ninan ja Janin työpäivät muodostuvat toimistotöistä, asioiden organisoinnista ja neuvotteluista. Nina huolehtii työntekijöistä, suunnittelee työajat, seuraa lehmien tilannetta ja vastaa koelypsyistä. Janille kuuluvat talousasiat, ostot, paperityöt ja peltoihin liittyvä suunnittelu.
– Myös kouluttautuminen on erittäin tärkeää nykypäivänä, kun tilanteet muuttuvat. Antoisinta on kollegoiden tapaaminen. Niistä oppii eniten, Jani sanoo.
Salot käyvät myös myymässä ternimaitoa Reko-lähiruokarenkaan asiakkaille Lempäälässä, Viialassa ja Urjalassa. Lauantaisin tilalla myydään raakamaitoa.
Karjalle ruokaa naapurien pelloilta
Jani Salon mukaan tilan kehittäminen ei ole mahdollista ilman yhteistyökumppaneita. Se on tärkeää senkin takia, että tilan 50 hehtaaria eivät riitä tuottamaan ravintoa koko karjamäärälle. Ruohoa tuotetaan naapurien pelloilla, myös rehuvilja ostetaan naapureilta ja navettalaajennukset kolmessa polvessa on rakennettu samalta naapurilta ostetulle maalle. Tilan hiehotkin kasvavat naapurin navetassa.
Tilan omien peltojen muokkaus ja kylvö on ulkoistettu, kuten myös rehunkorjuu ja lietteenajo. Jani huolehtii ainoastaan apulannan levityksestä. Kaupat ovat tärkeitä tavarantoimittajia ja pankki investointien rahoittaja.
– Myös viranomaiset ovat tärkeitä, koska byrokratia vaatii paljon työtä, lupia ja tarkastuksia. Tarkastajat tekevät työtään ja noudattavat sääntöjä, mutta tuntuu siltä, että sääntöjä keksivät henkilöt, jotka eivät ole nähneetkään lehmää tai traktoria, Jani huomauttaa.
Kolmen tunnin lypsyurakka
Jani Salon mukaan maitotilan toiminnan on oltava tehokasta, jotta se on kannattavaa. Salojen tavoitteena on pidentää lehmien elinikää ja sitä kautta lisätä tuotosta. Janin ja Ninan mukaan
ensiarvoisen tärkeää on huolehtia karjan hyvinvoinnista.
– Lehmiä täytyy rakastaa, tai muuten on parempi laittaa hanskat naulaan.
Eläinlääkäri Jouko Jakala Urjalasta käy tilalla säännöllisesti kahden viikon välein. Käynneillä hoidetaan useimmiten lehmien hedelmällisyysasioita ja sarvien poistoja.
– Ennen eläinlääkäri soitettiin tilalle, kun lehmä oli sairas. Meillä eläinlääkäri käy, jotta eläin ei sairastuisi, Nina sanoo.
Tilalla on siirrytty kahdesta lypsystä kolmeen lypsykertaan päivässä, mikä Salojen mukaan parantaa lehmien utareterveyttä. Aamulypsy on kello viisi, päivälypsy yhdeltä ja iltalypsy yhdeksältä. Lypsyasemalle mahtuu kerrallaan 20 lehmää. Lypsyyn kuluu aikaa noin kolme tuntia. Tila myy maidon orimattilalaiselle Ruhan Meijerille.
Maitotilojen talous on kriittinen
Jani Salon mukaan monella maatilalla eletään vaikeita aikoja. Maitotilojen talousvaikeuksien taustalla on maitokiintiöiden poistosta seurannut maidon ylituotanto Euroopassa sekä Venäjä-pakotteet.
– Maitotiloja tulee tippumaan kiihtyvällä vauhdilla, jos tilanne ei parane. Sanotaan, että tämä on tulevaisuuden ala, mutta tästä päivästä selviäminen on haastavaa. Tulevaisuuteen on pakko luottaa, jos meinaa jatkaa.
Salot ovat mielestään tehneet omalla tilallaan kaiken voitavan.
– Aina voi löytää uuden tien, mitä pitkin pääsee eteenpäin. Maidonhinnasta ei saa masentua, Nina sanoo.
Jani Salo ei ole koskaan katunut ratkaisuaan jatkaa tilanpitoa, mutta hän myöntää miettineensä homman järjellisyyttä.
– Opiskelijana tienasin tietokonehommista enemmän kuin maitotilasta jää tällä hetkellä käteen. Silti olen jostain syystä aina halunnut olla tilallinen.
Haaveena maisterin paperit
Jani Salo asui ennen paluutaan kotitilalle kymmenen vuotta Helsingissä. Urjalan lukion, armeijan ja lyhyen ammattikorkeakouluvisiitin jälkeen hän lähti opiskelemaan maa- ja metsätaloustieteitä Helsingin yliopistoon. Helsingissä asuessaan hän teki myös kotisivuja oman yrityksensä nimissä muun muassa Agrimarketille. Tietokoneista Jani innostui jo ala-asteikäisenä saatuaan Commodore 64:n.
Kotisivujen tekemisen Jani jätti otettuaan kotitilan ohjat isänsä jälkeen. Tietotekninen osaaminen on nykyisin pelkästään oman tilan käytössä. Tietokone seuraa muun muassa navetassa lehmien lypsyä ja ohjaa eläinten ruokintaa.
Jani haaveilee jatkavansa vielä jossain vaiheessa opintoja kandista maisteriksi.
– Lehmäni eivät lypsäisi litraakaan enempää, vaikka yksi kirjain tutkinnossani muuttuisi. Mutta sen verran se kuitenkin kaihertaa, että ehkä vien jonain päivänä maisteriopinnot päätökseen.
Pianonsoitonopettaja tuli lypsäjäksi
Vajaan 300 000 asukkaan Tšerkasysta Keski-Ukrainasta kotoisin oleva Nina tuli Vainion tilalle lypsäjäksi vuonna 2007. Hän on opiskellut kotimaassaan pianonsoiton opettajaksi sekä yliopistossa maatalouden kansainvälistä kaupankäyntiä. Yliopiston kautta järjestyi myös työpaikka Suomesta. Nina ei ole kotoisin maatilalta, eikä hänellä ollut lypsykokemusta, kun hän tuli Kylmäkoskelle.
– Nina oli pianonsoitonopettaja ja minä Helsingistä tullut nörtti. Istuin usein tietokoneen vieressä tai lypsin lehmiä. Emme olleet lähtökohdiltamme todennäköiset isäntä ja emäntä, mutta siitä kaikki lähti, Jani toteaa.
Nina ja Jani vihittiin 11.11.11. Viisivuotishääpäiväänsä he viettivät marraskuussa Ikaalisten kylpylässä. Perhe on kasvanut kahdella pojalla, Niklas on kuusi ja Daniel kolme vuotta.
Salojen kotona puhutaan suomea, ukrainaa ja englantia. Nina hän puhuu pojilleen ja tilan työntekijöille ukrainaa ja pojat äidilleen suomea. Jani ja Nina käyttävät keskenään sekä englantia että suomea.
– Kaikki muut tällä tilalla ymmärtävät toisiaan yhdellä kielellä paitsi minä. Olen toki oppinut muutamia asioita ukrainan kielellä. Ensimmäiseksi opin lauseen ”Hto doit zavtra?”, ”Kuka lypsää huomenna?”, Jani kertoo.
