Nainen sanomalehden päätoimittajana on edelleen harvinaisuus, mutta paikallislehdissä heitä oli lehtien johdossa jo ennen sotia, ensimmäisenä vuonna 1919 Kangasalan Sanomien päätoimittajana aloittanut Hanna Saikku. Päätoimittaja-kustantajana Paraisilla toimi Rosa Wiss vuosina 1925–39. Elina Mäki veti puolestaan Pieksämäen Sanomia vuosina 1932–1947.
Sota-aika nosti naiset päätoimittajiksi ainakin Valkeakosken Sanomiin ja Kuorevesi-Mänttä-Vilppula-lehteen.
Toijalan Sanomien päätoimittajuutta hoidettiin vuoden 1948 alkuun saakka luottamustoimena. Lehden ensimmäisen päätoimittaja, kansakouluopettaja Vilho Havia hoiti tehtävää antaumuksella 1916–1942, vakavaan sairastumiseensa saakka. Toijalan yhteiskoulun rehtori V.I. Suvanto toimi päätoimittajana vuodesta 1942 vuoden 1947 alkuun. Kamreeri Jalmari Salminen hoiti tehtävää vuoden 1947 loppuun.
Se, miten luottamustoimipäätoimittajat tehtäväänsä hoitivat, ilmenee toimittaja Tuula Nummisen historiikista Kun Sanomalehti Akaaseen tuli. Vilho Havia muistetaan lehden luojana ja teräväkynäisenä kirjoittajana. Salminen mainitaan enemmän talousmiehenä. Rehtori Suvantoakaan ei lehden tekeminen miellyttänyt.
– Isä ei lehden päätoimittajuudesta ollut mitenkään innostunut, mutta jonkunhan asiaa piti viedä eteenpäin. Lehdenteko on rankka ala, ja isä oli myös ehkä liian hyväuskoinen, uskoi kaikista ihmistä hyvää, muisteli professori Seppo Suvanto isäänsä Tuula Nummisen kirjaan.
Harratelijoiden lehti
Harrastaen ja vaihtelevalla menestyksellä toimitettu Toijalan Sanomat oli taloudellisissa vaikeuksia lähes aina. 3 500 kappaleen levikki sekä vaatimattomat ilmoitustulot tuottivat kerran viikossa useimmiten 8-sivuisen lehden. Kun kukaan ei oikein ehtinyt jutuntekoon, palstatilaa saivat he, jotka osasivat kirjoittaa. Akaan ja Kylmäkosken kuntien asioita käsiteltiin luettelomaisesti. Seurakunta, partio ja suojeluskunta olivat hyvin esillä. Kansaa valistettiin lukemaan, siivoamaan ja käyttäytymään kunnolla.
Avustajille maksettiin jotakin, jos kassassa oli rahaa. Lopullisesti Toijalan Sanomien asiat sotki sota.
Vippi tuli taloon
Sodan jälkeen lehden johtokunnassa tajuttiin, että luottamustoimena päätoimittajan tehtävää ei voi enää hoitaa. Lehteä oli jo vuodesta 1930 avustanut ylioppilas Laina Järvinen. Tämä Keuruulla syntynyt ja Dresdenissäkin 1927 opiskellut nainen oli muuttanut Toijalaan miehensä tapettitehtaan värimestari Urho Järvisen kanssa. Sota-aikana Laina Järvinen oli armeijan palveluksessa sotasairaalassa ja tapaturma-arkistossa. Hän myös kirjoitti rintamalta juttuja lehtiin.
– Toimittajan työ on luovaa työtä ja kun keksii hyvän aiheen, on se suunnaton nautinto. Siihen aikaan oli naistoimittajia vähän. Sain toisinaan jutun kiskotuksi ulos sinnikkyydellä tilanteessa, jossa uskoisin miestoimittajan jääneen nuolemaan näppejään, muisteli Järvinen työtään 80-vuotishaastattelussaan Aamulehdessä 1. huhtikuuta 1971.
Pakinoitsijanimimerkin Vippi Järviselle antoi työtoverit Aamulehdessä.
– Olin valtavan innostunut työstäni, johon jouduin sattuminen kautta hieman vanhempana. Päästyäni ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta tyttökoulusta, menin Kansallispankin palvelukseen ja sieltä Helsinkiin Suomen Käsityöläispankin prokuristiksi neljäksi vuodeksi, muisteli Järvinen.
Vanha lehtiyhtiö kaatuu
Laina Järvisestä tuli Toijalan Sanomien ensimmäinen palkattu päätoimittaja ja työntekijä. Hänen ainoa tehtävänsä oli saada sekasortoisessa tilassa oleva lehtiyhtiö kuntoon. Vuonna 1948 alkanutta päätoimittajuutta varjosti heti vielä lehtilakkokin ja lehden painaminen keskeytyi.
– Viime päivinä on Toijalan Sanomien puhelin soinut ehtimiseen, ovatpa hätääntyneet tilaajat yrittäneet tavoittaa toimittajaa kotoa, ruokapaikasta ja muualtakin kertoakseen valittelujaan. Eikä ole aivan vähäinen se kirjallisesti saapuva muistutusten määräkään, kirjoitti Järvinen Sanomiin 13.2.1948.
Toijalan Sanomia kustantaneen Toijalan Sanomalehti Oy:n tilanne oli vakava. Kaiken lisäksi paikkakunnalle oli syntymässä kansaliikkeenä Toijalan Seutu Oy, jossa olivat mukana paikkakunnan vaikuttajat kauppias Eino Huuskaa myöten. Vanha lehtiyhtiö oli niin suurissa veloissa, että velkojat ja omistajat väittivät uuden yhtiön vievän tuhkatkin pesästä ilman minkäänlaista hyvitystä. Käräjiäkin istuttiin.
Toijalan Sanomien julkaisuoikeudet siirtyvät uudelle yhtiölle 2. lokakuuta 1948. Uuden yhtiön toimitusjohtajaksi ja päätoimittajaksi kutsutaan kukas muukaan kuin Laina Järvinen, joka näyttää voimakkaimmin ajaneen vanhan lehden ja yhtiön alasajoa. Nimellä Toijalan Seutu paikallislehti alkaa ilmestyä vuoden 1949 alusta.
Rivakasti liikkeelle
Toijalan Seutu aloittaa Laina Järvisen komennossa rivakasti. Uudet omistajat, joita on 309 kappaletta, haluavat kehittää lehteä voimakkaasti. Ensimmäisenä vuonna uuden yhtiön liikevaihto kasvoi 2,2 miljoonaan markkaan.
Laina Järvinen ei kuitenkaan saa sopimaan itseään uuden yhtiön ruoriin, vaikka hänelle palkataan avuksi taloudenhoitajakin maaliskuussa 1951. Omistajat haluavat enemmän paikallisia uutisia koko levikkialueelta ja lehden 2-päiväistämisestä ja omasta kirjapainostakin puhutaan.
Lehden johtokunta ja toimitusneuvosto päättivät yksimielisesti tammikuussa 1953, että lehdelle on palkattava uusi tekijä.
– Toimitus olisi suoritettava nykyisestä tavasta erilaisten periaatteiden mukaan. Lehdessä pitäisi olla enemmän paikallisia kirjoituksia ja myös erilaisia pitäjänumeroita olisi toimitettava, ilmenee kokousmuistiossa.
Laina Järvinen lähtee
Toimitusjohtaja-päätoimittaja Järviselle ehdotetaan siirtymistä taloudenhoitajan tehtävään. Tämä ei Järviselle käynyt, vaan hän jätti paikkansa saman tien. Räväköistä liikkeistä tunnettu päätoimittaja tunsi arvonsa.
– Hämeessä on eniten pitäjänlehtiä. Täällä pitää jokaisella olla omansa. Lieneekö jääräpäisyyttä? Mutta siitä johtuu, että nämä lehdet pysyvät vaatimattomina ja 1-päiväisinä. Toimitustavasta voidaan olla erimieltä, mutta käytäntö on paras opettaja sanomalehtialallakin, jyrisi Järvinen testamentissaan Toijalan Seudussa maaliskuussa 1953.
Laina Järvisen pikkuserkku Kyllikki Helpiö muistelee uutta päätoimittajaa Tuula Nummisen kirjassa ammattinsa taitavaksi.
– Laina Järvinen oli myös sellainen omana arvonsa tunteva henkilö, mistä saattoi seurauksena olla konfliktejakin
Lähdettyään Toijalan Seudusta, Järvinen työskenteli Aamulehdessä. Hän toimi myös Paikallislehtinen liiton sihteerinä ja taloudenhoitajana vuoteen 1959 saakka. Laina Järvinen kuoli toukokuussa 1977 ja on haudattu miehensä kanssa Lahteen.
