Muistan elävästi, kun Viialan vanhusneuvostossa kunnan tekninen johtaja Hupanen esitteli Viialan keskustan katujen rakennussuunnitelmaa. Moitin silloin sitä kohtaa, että kevyen liikenteen väylille oli tulossa kolmen sentin ”kynnykset”. Hupanen sanoi, että ne olivat tarpeen kahdesta syystä – sen takia, etteivät polkupyöräilijät kaahaile, ja että näkövammaiset huomaavat ylittävänsä katua. Neuvoston muut jäsenet eivät ottaneet minkäänlaista kantaa asiaan ja nämä kynnykset jäivät suunnitelmaan.
Työn tekivät virolaiset melko huolimattomasti. Joissain risteyksissä on reunakiven toinen pää lähes kadun tasalla, kun taas toisaalla oli koko kivi runsaasti yli kolmen sentin korkuinen. Pahimmista paikoista piikattiin jälkeenpäin kulmaa pois, mutta lopputulos on nyt nähtävissä.
Liikuntarajoitteiset joutuvat valikoimaan kulkureittinsä rotvallien mukaan, ja ajatelkaa miten pystyvät liikkumaan näistä esteistä tietämättömät, pyörätuolia tarvitsevat vieraat.
Viialassa ei olisi rotvalliongelmaa, jos silloinen vanhusneuvosto olisi tiukasti vaatinut kevyen liikenteen väylät esteettömiksi. Toki nyt toteutunut haitta on halvalla korjattavissa. Kannatan todella 5.10. lehdessä Toijalan katujen vastaavasta haitasta kirjoittaneen Sirkka-Liisa Isolehdon ajatusta noin metrin levyisestä pyörätiestä. Rotvallien alentamisen sijaan olisi nopeampi ja helpompi korjaustapa tehdä asvaltista 20–30 sentin levyinen kiila liian korkeitten kynnysten viereen. Esimerkiksi Keskuskadun ylittävien suojateiden laitaan olisivat tällaiset tasaajat tosi tarpeelliset. Kaupungin pitää varata jo ensi vuoden budjettiin tähän työhön tarvittava määräraha.
Tuomo Huhtala
