Iäkkäälle vanhukselle kerrostalokoti muuttuu yhtäkkiä ahdistavaksi paikaksi. Yläkerrasta kuuluu outoja ääniä ja vanhus pelkää, että häntä seurataan. Hän haluaa pois ja kaukana asuvat sukulaiset hoitavat hänet hetkeksi hoitolaitokseen mielenterveysongelmien vuoksi. Oudot äänet katoavat, mutta koti on edelleen ahdistava paikka. Ennen niin iloinen ja touhuava mummu on muuttunut apaattiseksi vaivojensa valittajaksi. Enää ei ole edes kystä kyllä sukulaisten saapuessa.
Omaiset tekevät mummun aloitteesta ratkaisun. Yksin kotona asuminen päättyy. Onneksi ollaan Tampereella ja vaihtoehtoja on monta. Mummulle löytyy nopeasti palveluasunto vehreästä taajamasta. Nopea muuttopäätös aiheuttaa vielä hämäläiselle päänvaivaa, mutta omaisten huputettua mummu muuttaa. Uusi koti on tilava yksiö, jossa liikuntarajoitteisenkin on hyvä elää. Yksinäinen elämä on muuttunut palvelutalon ruokasalin arjen seuraamiseksi. Samoja höpinöitä aamusta iltaan, mummua väsyttää.
Ja talossa todellakin tapahtuu. Ensimmäisellä viikolla vietiin uudesta kodista mummun rahat ja pankkikortti. Varkaaksi paljastui yksi talon uusista työntekijöistä. Kuka voisi kuvitella, että tällaisessakin paikassa yhdellä on pahat mielessä. Tai ehkä juuri pitäisi näin kuvitella, koska talon asukkaat ovat turvattomia ja avuttomia.
Samaan aikaan toisaalla maan hallitus suunnittelee säästötoimia vanhusten hoivaan. Esitys hoitajamitoituksen laskemisesta 0,5:stä 0,4:ään on saanut hallituspuolueiden edustajatkin kapinaan. Säästö olisi 70 miljoonaa. Myös lakia pätevyysvaatimuksista aiotaan höllentää niin, että laitoksissa työskenteleviltä ei enää vaadita ensimerkiksi gerontologisen hoito- ja sosiaalityön, geriatrian, lääkehoidon, ravitsemuksen sekä suun terveydenhuollon erityistietämystä. Hallituksen mielestä riittää, että laissa edellytetään vanhusten hoidolta ”riittävästi monipuolista asiantuntemusta”.
Hoitajamitoituksesta riideltiin napakasti viimeksi kun maahan puuhattiin vanhuspalvelulakia 2013. Mitoituksen sijasta lakiin kirjattiin suositukset, joilla ahdingossa olevat kunnat pyyhkivät pöytää. Lakia vääntämässä oli yksi ja toinen sosialidemokraattinen ministerikin.
Nyt maan hallitus on vanhusten kimpussa jälleen. Jos hoitajamitoitusta lasketaan, toteutuu väen karsinta kunnissa välittömästi. Miksi niiltä aina vielä, joilla vähiten on. Eikö se riitä, että vanhainkotien muuttuessa tehostetun palvelun asuinpaikoiksi vanhuksilta viedään jo kaikki oleellinen. Kun tulet vanhaksi, älä omista mitään.
Jos mietittäisi vielä. Päättäjien pitempiaikainen vierailu nykyisissä hoitolaitoksissamme avaisi varmasti silmiä. Hoitajia on jo nyt liian vähän, sillä tehostettu palveluasuminen tarkoittaa monen kokoaikaista auttamista. Eihän vanhuksemme voi keskenään laitoksissa olla. Heitteille jätöltä kuulostaa sekin, että osa henkilökunnasta ei tietäisi geriatriasta mitään.
