Syysnäyttelyn teema, mustaa ja valkoista, antaa mahdollisuuksia moneen. Ja todellakin esillä on 38 hyvin erilaista teosta 16 taiteilijalta. Ilottelusta ei voi puhua, pikemminkin uskollisuudesta teemalle. Ari Sarkasen teos Kuin unessa ja Teijo Kokon Sytytyslanka palaa jo ovat ilahduttavia poikkeuksia.
Hilkka Salon Maisemat ovat vahvoja ja puhuttelevia. Mitä seuraa tämän jälkeen? Taiteilijalla on ollut malttia, eikä maisemaa ole maalattu tukkoon. Taisto Koistiselta on esillä myös vahva sarja maisemia, joista puupiirros Kuutamo on teemalle uskollisin. Koistinen on ammattilainen monessa, eikä tälläkään kertaa ole malttanut jättää värejä pois.
Väriä on Lea Heikkilälläkin. Tempperatyö Punaiset talot vangitsee katseen. Titi Linnan teos Musta ruusu piilossa on arvoituksellinen. Molempien tekniikat ovat vaikeita ja siinä helposti sorrutaan ylisuoritukseen. Nyt ei.
Valokuvaus on kuvataiteen kentässä kiistanalaisin. Mira Saloselta näyttelyssä on naturalistiset valokuvat Pyörönmaa 1 ja 2. Salonen taltioi kliseenomaisesti. Kyky nähdä on valokuvaajan tekniikoista tärkein, ellei sitten lähde leikkimään kuvalla niin kuin Teijo Kokko tekee. Kokko ilottelee.
Vahvasti niin kuin aina on töillään syysnäyttelyssä mukana Kristiina Maijala. Iloinen ja vauhdikas sarja. Hänen tapansa täyttää pintaa on omintakeinen. Jää kysymään, ovatko teokset hetken mielijohteita – tunteenpurkauksia – vai pitkän pohdinnan tuloksia. Monotypia ainakin teknisesti vaativa ja aikaa vievä.
Tuomo Rantanen teräsveistokset ovat leikkisiä, mutta ovatko ne taidetta, jääköön katsojan harkittavaksi. Mari Pirkkanen olisi saanut tuoda näytteille uusiakin veistoksia.
Pirkko Vakkila on hyvä piirtäjä. Hänen työnsä vaatisivat muutaman viivan lisää, sillä pelkistäminen ei aina ole hyväksi, eikä tässä tapauksessa ripustus.
Akaan Kuvataiteilijoiden syysnäyttely on avoinna Laaksolassa lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11–15 aina 30. lokakuuta saakka.
Viimeisimmät kommentit