Elämä on yhtä luopumisen tuskaa. Sanonta lienee tuttu monelle meistä. Mitä tuo sanonta oikeastaan tarkoittaa? Elämähän voi muuttua yhtä lailla parempaan suuntaan luopumisen myötä. Luopumisen lopputulos on ihmisille selvästi erisävyinen. Syyt lopputuleman erilaisuuteen kehittyvät elämän myötä sekä koko persoonaan ja perusluonteeseen perustuen. Arka, säikky ja kokematon ihminen voi kokea elämän muutokset pelottavina. Varsinkin, jos hän ei ole itse ollut muutoksen alulle laittaja. Tilanne voi toisaalta tuntua päinvastaiselta silloin, kun elämään on kasaantunut pettymyksiä ja turhautumista. Vanhasta luopuminen on suorastaan helpottavaa, kun voi tuntea, että tästä alkaa uusi elämä, jossa vanhat murheet eivät paina.
Löysin netistä sivuston Minimalismin ilo; yksinkertainen elämä, onnellisempi olo. Sivulta saa hyviä vinkkejä mistä kannattaa luopua ensimmäiseksi. Itselle turhasta ja tarpeettomasta tavarasta on järkevää luopua ja nykypäivänä teknologiaa sekä mediaa on aivan liiaksi. Moni meistä on sitoutunut liian moneen asiaan ja toisaalta yritämme tehdä montaa asiaa samalla kertaa. Puolestakin luopumalla voimme paremmin. Negatiiviset ajatukset rasittavat kantajaansa, joten luopuminen eheyttää mielenterveyttä hyvinkin nopeasti.
Yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta luopumisen tuskaa ja ristiriitoja aiheutuu varsinkin, kun on kyse perinnöstä, opinto-oikeudesta, koirasta, periaatteista, takaisinperinnästä, sarjapaikasta, markasta, tupakasta, kesäajasta tai vaikkapa nastarenkaiden käytöstä. Näemme helposti mikä on kenellekin tärkeää. On selvää, että työpaikasta luopuminen on useimmille helppoa eläkkeelle jäädessä, mutta työttömyys tekee tilanteesta paljon vaikeamman vaikka asia on aivan sama. Avioliiton osalta on lapsiperheen kohdalla aina surullista, jos pari päätyy eroon. Lapsen edun nimissä vanhempien on syytä toimia eron jälkeen keskinäisessä käyttäytymisessään jopa avioliittoaikaa fiksummin sen vuoksi, ettei lapsi joudu eron jälkeen luopumaan toisesta vanhemmasta jatkuvien tapaamisriitojen ja elatusmaksujen vuoksi. Toisaalta lapsi kuin lapsi joutuu vanhempiensa päätöksen perusteella luopumaan jossain vaiheessa tutistaan, joka on toki lapselle harmitus, mutta lapsen kehityksen kannalta luonnollisempi asia kuin äidin päätös luopua lapsen imettämisestä isän näin pyytäessä. Terveydestä luopuminen puolestaan satuttaa jokaista, kovastikin, kenen kohdalle kokemus osuukaan.
Muutamat edellä mainituista asioista voidaan rinnastaa uhraukseksi toisen puolesta. Näiden lisäksi verenluovutus lienee selkeä nykypäiväinen uhraus toisen ihmisen vuoksi. Yli 2000 vuotta sitten Jeesus uhrautui puolestamme ja luopui elämästään, jotta me saisimme mahdollisuuden elää ja rakastaa toinen toisiamme. Nautitaan siis elämästä ja luovutaan nyt ainakin turhista murheista. ”Se joka rakastaa ja se jota rakastetaan on suojassa tuholta”
Erja Pentti
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu
