Akaan valtuusto on nyt jo toistamiseen päättänyt, että kaupunki rakentaa hyvinvointikeskukselleen uudisrakennuksen. Toivottavasti tämän arvottoman näytelmän näytökset on nyt näytelty ja kaikki asianosaiset keskittyvät uudisrakennuksen aikaansaamiseen. Kaskessa on vielä monta kantoa väännettävänä. Ne jotka vielä salaa toivovat hankkeen epäonnistumista eivät rakenna Akaata. Nyt tarvitaan hyviä häviäjiä niin viranhaltijoissa kuin luottamushenkilöissäkin.
On totta, että Akaan talous on tiukka ja resurssit uudisrakennuksen tekemiseen ovat rajalliset. Uudisrakennus on kuitenkin nähtävä mahdollisuutena toteuttaa aivan uudenlaista ajattelua kaupungissa, joka edeltäjät mukaan lukien on aina mennyt sieltä mistä aita on matalin. Historioista voimme lukea, että jokainen investointi on ollut mahdoton toteuttaa. Toijalan kylän piti 130 palaa maan tasalle, ennen kuin täällä ymmärrettiin järjestäytyä palokunnaksi.
Kun on pelattu varman päälle ja rakennettu vain välttämätöntä, on kaupungin omistuksessa nyt kiinteistöjä, jotka peruskorjauksien jälkeenkin arveluttavat. Onko rakennus ajanmukainen ja kunnossa? Urjalan kunta rakentaa kokonaan uuden yhtenäiskoulun. Julkisuus on hyvin myönteistä ja odotukset valtavat.
Itsenäinen Viialan kunta rakensi itselleen uuden kirjaston. Kunnanjohtaja Jaana Karrimaa teki mahdottomasta mahdollista antamatta periksi. Viiala oli nopea ja tarttui hetkeen. Kunnan taloudelliset realiteetit ymmärrettiin, mutta niiden ei annettu halvaannuttaa päätöksentekoa.
Akaan hyvinvointikeskus on nähtävä osana laajaa palvelukokonaisuutta. Olisiko nyt jälleen arkkitehtikilpailun paikka? Emme tällä hetkellä tiedä, millaiseksi sosiaali- ja terveysuudistus muotoutuu. Akaan piirustuslauta on tyhjä. Kuinka paljon keskuksessa tarvitaan vain lääkärien vastaanottotiloja? Entä mitä tiloja yksityiset palvelutuottajat tarvitsevat? Vai lähdetäänkö tekemäänkin kaupunkilaisten olohuonetta, jossa kaupungin hyvinvointi- ja vapaa-ajanpalvelut kohtaavat?
Akaa ei menesty pelkäämällä, jahkaamalla ja vain varman päälle pelaamalla. Sosiaali- ja terveysuudistuksen toteuduttua olemme tilanteessa, jossa kaupungilta vaaditaan uudenlaista elinkeinopolitiikkaa, rohkeita avauksia ja vaativaa edunvalvontaa. Tätä ei toteuteta kamreeripolitiikalla ja huomista pelkäämisellä.
