Säästöjä saa satsauksilla

Akaan perusturvalautakunta käsitteli tiistain kokouksessa raporttia, jonka se antaa valtuustolle perusturvatoimen viime vuoden toiminnasta. Raportti antaa hyvän kuvan siitä, kuinka pitkäjänteisellä työllä saadaan aikaan taloudellista säästöä ja henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Lainatkaamme:

– Sosiaalityön taloudelliset tavoitteet saavutettiin odotettua paremmin. Ennaltaehkäisyyn panostaminen muun muassa resurssilisäyksillä on tuottanut myös taloudellista tulosta. Lastensuojelun sijoitusten määrän kasvu on saatu pysäytettyä ja seuraavaksi pyritään kokonaismäärää vähentämään.

Raportin mukaan myös päihde- ja mielenterveyspalvelujen lisääminen avohuollossa yhden työntekijän avulla on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi sekä asiakkaiden että talouden kannalta, ja sitä on siksi tarkoitus jatkaa.

Vielä vuonna 2013 kaupunginjohtaja Aki Viitasaari oli hyvin tyytymätön esimerkiksi Akaan perhekeskuksen ennaltaehkäisevään työhön. Lasten huostaanotot lisääntyivät, eikä sillä voinut Viitasaaren mielestä olla merkitystä, että perhekeskus joutui heti alkumetreillään Toijalassa toimimaan sisäilmaongelmien vuoksi vajaalla miehityksellä ja lopulta muuttamaan ensin hajalleen ja sitten Viialaan. Myöskään vajaus oppilashuollon henkilöstössä kuten koulujen kuraattori- ja psykologipalveluissa ei Viitasaaren mielestä voinut vaikuttaa huostaanottojen määrään.

Sosiaalityön toimintatapoja on viilattu ja kehitetty muutenkin. Myös koulujen oppilashuoltoon on palkattu ihmisiä.

Keskiviikkona valtuusto päättää, vaihtaako Akaan kaupunki perhekeskukseen ostetut lastenpsykiatripalvelut omaan osa-aikaiseen lastenpsykiatriin. Johtavan ylilääkärin Juhani Grönlundin mukaan näin saataisiin pienemmällä taloudellisella investoinnilla 2,5-kertaiset lastenpsykiatripalvelut Akaan kaupungin perusturvatoimeen.

Kuulostaa järkevältä perustelulta osana aikaansaatua myönteistä kehitystä.

Samaan aikaan, kun lasten ja lapsiperheiden sosiaalipuolen palvelut on saatu toimimaan paremmin, joudutaan Akaassa pelkäämään koulupuolen säästöjen seurauksia. Luokkien hajottaminen, ryhmäkokojen kasvattaminen ja henkilökunnan karsinta eivät voi vaikuttaa myönteisesti.

Osalle akaalaisista päättäjistä koulupuolen leikkaukset olivat vastenmielinen mutta välttämätön osa suuria taloustalkoita. Valtuutettujen joukossa on kuitenkin myös niitä, jotka eivät muista, että suurin osa koulussa päivänsä viettävistä ihmisistä on pieniä lapsia. Näille valtuutetuille oli leikkausten yhteydessä tärkeää kertoa ääneen, että kyllä ne opettajamaisterit tottuvat suurempiin ryhmäkokoihin. Nämä valtuutetut eivät voisi ajatuksineen ja muinaisine kokemuksineen enempää vähätellä ja aliarvioida lasten ja lastenlasten oikeuksia 2000-luvun koulumaailmassa.