Kansalaisten yksityiset heinäkuiset Facebook-päivitykset ovat raikasta luettavaa. Moni on löytänyt ja kerännyt vadelmia, mansikoita, mustikoita, herkkutatteja ja kantarelleja. Satokuvia jaetaan, ihastellaan, kehutaan ja kadehditaan. Ne, jotka eivät ole marjassa tai sienessä, ovat laiturilla, torikahvilassa, uimarannalla tai Keski-Euroopan kaupunkilomalla. Hellettä pukkaa tai sitten ei. Yhtä kaikki ihmisiä ei suuremmin tunnu omassa elämässä surettavan mikään tai kukaan.
Facebook-ryhmistä löytyy sitten toisenlaisiakin tarinoita. Akaassa on sotkettu spraymaalilla leikkikenttiä ja entistä kunnantaloa. Kommenteissa peräänkuulutetaan tekijöitä ja suunnitellaan sakinhivutusta. Niitäkin jaloja ihmisiä on, jotka ymmärtävät oletettujen nuorten tekosia ja lupaavat ohjata heidät kaidalle katumuksen polulle pensseli kädessä.
Karuhkoa kertomaa on saanut lukea myös tapahtumista Viialassa pölyäväisenä mutkittelevalla Arajärventiellä. FB-tarinoiden ja todistajainlausuntojen mukaan tielle on aseteltu hitaampien ajonopeuksien aikaansaamiseksi ja liikennemerkkien lisäksi heinäpaaleja, joita tietä ajavat autoilijat ovat joutuneet slalom-väistelemään. Hidasteiden lisäksi kuskit ovat saaneet osakseen muun muassa kivitystä, heristelyä ja pystyasennossa seisseitä keskisormia.
Monet poliittiset keskustelut käydään Akaassakin kabinettipöydissä, mutta tapaus Arajärventie herkisti myös pari viialalaista aktiivipoliitikkoa taittamaan Facebookissa peistä siitä, kenen vastuulla yksityisteiden edunvalvonta on ja kuka voisi asioihin missäkin elimessä halutessaan vaikuttaa. Mahdollista syytöstä seurasi syytöksen kyseenalaistaminen ja mahdollinen vastasyytös. Kiitettävää ja kunnioitettavaa toimintaa asianomaisilta on tämänkaltainen avoimuus kanssakaupunkilaisten näyttöjen ja näyttöpäätteiden saavutettavissa.
Arajärven uimarannan ja leirikeskuksen toiminnan ulkoistaminen yrittäjälle on vilkastuttanut ainakin paikan markkinointia. Ehkä myös kävijämäärät ovat lisääntyneet. Se, että kesäinen keidas on yksityistien varrella, on poikkeuksellista verrattuna Akaan muihin uimarantoihin. Akaan kaupunki on tienvarren maanomistajana yksi tiekunnan osakas ja voisi varmasti käydä keskustelua siitä, ovatko pehmeätkään panssariesteet oikea ratkaisu hämmentää julkisia ja kaupallisia palveluja käyttäviä kuntalaisia ja kesäloman viettäjiä.
Samalla kaupunki voisi linjata, että kaupungin vuokraamaan rakennukseen pätisivät samat savuttoman työpaikan säännöt kuin muuallakin Akaassa. Kesäkahvilan ulko-oven katoksen ei pitäisi olla kenenkään röökipaikka.
