Sotkian nuorisoseurantalolla sunnuntaina järjestetty Sotkia-juhla kokosi paikalle runsaan joukon sekä entisiä että nykyisiä sotkialaisia. Juhlaa vietettiin nyt viidettä kertaa.
Kylän yhteisen juhlan lisäksi tilaisuudessa julkaistiin Elämää Sotkialla -vihkonen, jossa on muutamia kylässä asuneiden sekä Meikäläinen-lehdessä 1930-luvulla julkaistuja kirjoituksia.
– Olemme kokoontuneet kahden vuoden välein keskustelemaan ja muistelemaan. Lähetämme täältä poismuuttaneille 100 kutsua ja kyllä tänne aina tullaan kauempaakin. Kyläläisille kutsu jaettiin postilaatikkoihin. Tämä on sellainen kotiseudun kohtaamisjuhla, kertoi juhlan puuhanainen Sirkka-Liisa Uimi.
Sotkian historian ja kyläläisten muistojen kokoaminen sai alkunsa vuonna 2000 järjestetystä Sotkia – aiheisten valokuvien näyttelystä. Se poiki esillä olleista kuvista ja lehtileikkeistä kirjan Sotkia eilen ja tänään. Innostus omaan kylään liittyvien muistojen kokoamiseen synnytti Sotkia-ryhmän, joka otti kantaakseen vastuun niiden julkaisemisesta kirjaksi. Kirjoissa on sotkialaisten muisteluita menneistä, mutta myös tätä päivää. Elämää Sotkialla- kirja ilmestyi vuonna 2008 ja Elämää Sotkialla 2 vuonna 2010.
Sotkia-ryhmä toivoo saavansa lisää entisten ja nykyisten sotkialaisten kirjoituksia ja voivansa julkaista ne Elämää Sotkialla 3 -kirjana.
Juhlan ohjelmassa oli tuttujen tapaamisen ja muisteluiden lisäksi myös laulua ja tanssia.
Emilia Hakalan esittämät kappaleet Ruotsiin ja takaisin ja 70-luvulta tuttu Mari kertoivat teemaan sopivasti lähdöstä ja paluusta. Tanssitaidollaan yleisöä hurmasi Satu Uimi.
Muistelijoita löytyi
Väliajan puheensorina ulkona kahvikupposen tai muurinpohjalettujen parissa kertoi, että tuttuja löytyi ja juttua riitti enemmänkin kuin mitä sisällä salissa julki tuotiin.
Saliin palattua muisteli Matti Näsi rippikouluaikoja Toijalassa.
– Kanttori Eskola jätti meidät jälki-istuntoon, kun muutama rippikoululainen oli välitunnilla lähtenyt omille teilleen. Se jälki-istunto venyi iltamyöhään. Kun kaikki junat ja linja-autot olivat jo menneet, ei meidän auttanut muu kuin lähteä jalkapatikassa Sotkialle. No, kyllä se meiltä vielä onnistui, mutta pitempi matka oli muutamalla tytöllä Riisikkalaan.
Erkki Huotari puolestaan tunnusti kansakouluaikaisen kepposensa.
– Käytiin Kurisjärven koulua. Edessäni istui tyttö, jolla oli oikein kauniit pitkät vaaleat letit. No sain päähäni, kastaa toisen niistä pulpetissa olevaan mustepulloon. Nostin letin varovasti pullosta mutta se mustehan levisi isoksi läiskäksi sen tytön vaaleaan puseroon.
Sinikka Huovinen kertoi, miten hän alle rippikouluikäisenä karkasi Nuorisoseurantalon vintille katsomaan tansseja ja kuinka isoäiti hänet sieltä kovaan ääneen komentaen haki pois.
Itse juhla päättyi Hämäläisten lauluun, mutta muisteluita tuntui tulevan lisää mieleen pihalla.
