Näkymä-ympäristötaidenäyttelyn teoksista ei ole leikki kaukana. Nahkialanjärven rannalla monet teokset tarjoavat samaa kuin parhaat leikkitreffit. Ne ovat ulkona, kestävät pitkään ja niissä tarvitaan sekä fyysistä ketteryyttä, tarkkaavaisuutta, yhteistyökykyä että huumorintajua.
Lumottu metsä eli Rita Leppiniemen The Enchanted Forest houkuttelee tutkimaan Nahkialanjärven puita tarkkaan. Suuresta pajusta löytyi näyttelyn avajaisten teoskierroksella yksi pieni lasisilmä, mutta myös muilla rannan puilla on tutkiva katse.
Panu Ollikaisen Ystävät on helpommin havaittavissa. Hopeanhohtoiset Ystävät syntyivät, kun Ollikainen kääri tuttuja ihmisiä folioon ja muotoili heistä sanomalehtibetoniseoksen avulla puita halaavia hahmoja.
– Tekniikka on uusi, mutta uskon, että työt kestävät ainakin tämän kaksi kuukautta, kun näyttely on avoinna, taiteilija selvittää.
Virossa asuvan amerikkalaisen Ernest Trulyn ja Error-kollektiivin Pieni talo, Esteri ja Sindi olivat taitelijan mukaan prosessi, joka alkoi kuormalavakasasta. Kahden viikon kuluessa jätelaudasta, puuliitoksista, havuista ja kierrätetyistä nauloista syntyi pieni talo ja kaksi hirvieläintä, joiden selkään kiivettiin ainakin näyttelyn avajaisissa ahkeraan.
– Esteri rakennettiin vain puuliitoksien ja -tappien avulla ilman liimaa tai nauloja, Ernest Truly tarkentaa.
Tiina Poutasen ja Petri Pykäläisen Kriittisen puulajipuiston leikkisyys syntyy myös sanoista, sillä aivan rannan tuntumassa sekä järvessä kasvaa leiskuoksa, hörhörunko, huojulatva ja runtelikanto.
Vaikka sanat ensisilmäyksellä huvittavatkin, ovat niiden konnotaatiot vähemmän mairittelevia. Ainakaan muita kiusaavaa runtelikantoa ei kannata kutsua seuraaville leikkitreffeille.
