Kylmäkoskella asuvan Enni Kuisman puutarhassa kukkivat keväisin tulppaanit, narsissit ja muut sipulikasvit. Tällä hetkellä hänen puutarhastaan löytyy kymmenittäin lajeja, kuten vaaleanpunaisin kukin kukkiva mooseksenpalavapensas, päivänliljoja, kehäkukkia, kosmoskukkia, verenpisara, orvokkeja, ruusuja, amurinviini sekä kahta eri lajia vaaleanpunaisia pioneja.
– Pionit voivat olla vaikeita, tai sitten ne eivät ole. Tämä on sellainen, jonka sain joitakin vuosia sitten kun vanhainkotia laajennettiin. Sieltä minulle soitti eräs hoitaja, että pionimme jäävät rakennuksen alle, täältä voisi työmies tuoda sinulle yhden. Se ainakin vaikuttaa olevan helppo tapaus. Siinä on se juju, että pionia ei saa istuttaa liian syvälle, kasvupiste pitää jättää maanpintaan, Enni opastaa.
Pionit ovat Ennin lempikukkia, mutta nykyään hän panostaa ruukkuviljelyyn, sillä ruukussa kukkien kasvattaminen on helppoa. Pihaa kaunistaakin muun muassa äitienpäivälahjaksi joitakin vuosia sitten saatu runkoruusu ja komein kukkasin kukkiva joriini, eli daalia.
Hevoskastanja on Viron-tuliainen
Enni Kuisman perheineen muuttaessa taloonsa vuonna 1975 pihassa kasvoi ainoastaan koivu, mänty ja vaahtera. Tätä nykyä pihassa kasvaa valtava määrä puita eri lajikkeissa siksi, että pellon keskellä sijaitsevalle tontille kaivattiin puiden tuomaa suojaa. Suojaa tarjoaa muun muassa pihan kulmaa koristava suuri kuusi.
– Tuo kuusi on istutettu keväällä 1976, hain pienen taimen tuolta ojasta. Mielestäni pihassa täytyy olla kotikuusi, ja siinä se nyt rehottaa, Enni kertoo.
Ennin piha laajenee yhdestä reunastaan puistomaiseksi alueeksi, joka aikanaan oli viljelypelto, mutta hankalan muotonsa takia pellosta tehtiin paikka, johon Kuismat ovat istuttaneet erilaisia puita ja pensaita. Ennin kasvilajipuistoksi nimittämällä alueella kasvaa muun muassa kirsikka, keltavarsikanukka, kirjolehtikanukka, keltalehtikanukka, tervaleppä, kyynelkoivu ja taalainkoivu. Hänen kotinsa lähellä olevassa mökkirannassa kasvaa visakoivu, punakoivu, keltakoivu, pirkkalankoivu ja loimaankoivu. Lisäksi pihapiiristä löytyy ainakin ruotsinpihlaja, hopeapoppeli, serbiankuusi, vaahtera, luumupuu ja omenapuita.
– Hevoskastanjan olen kasvattanut siemenestä. Eräs tuttavapariskunta toi siemenen matkaltaan Virosta. Siemenpähkylä oli kääritty märän paperin sisään, ja siitä oli lähtenyt jo itu. He vannottivat minua, että en päästä siementä kuivumaan vaan laitan sen heti multaan, Kuisma kertoo.
Kuisma laittoi siemenpähkylän ruukkuun, ja kasvatteli sitä pari vuotta. Kun taimi oli riittävän suuri, laitettiin se multaan.
– Kyllä se talvesta selvisi, mutta pupujussi kävi syömässä siitä latvan. Sen takia se on nyt monihaarainen. Laitoin sen ympärille suojaverkon, mutta sitten sitä kävi syömässä peura, Kuisma nauraa.
Nykyään parimetrisellä hevoskastanjalla alkaa olla ikää jo parikymmentä vuotta. Kukkia siinä ei ole kuitenkaan vielä näkynyt.
Terhosta versoi uusi tammi
Ennin puistossa kasvaa myös itse siemenestä kasvatettu saarni, jonka lehdet muistuttavat pihlajan lehtiä.
– Saarni on kasvatettu sellaisesta siemenestä, jonka minun edesmennyt mieheni otti mukaansa kerran kun olimme ajelemassa. Se oli kevättä, emmekä tienneet mikä puu oli kyseessä. Puusta roikkui silloin terttuja, joissa oli siemeniä. Hän pysäytti auton ja nappasi tertun. Minä laitoin niitä siemeniä kasvamaan ja kolme niistä iti, Enni kertoo.
Kuismat kasvattivat ruukussa siemenistä puolimetrisiä taimia ja istuttivat ne. Seuraavana päivänä oli jälleen jänis käynyt maistelemassa taimia, sen takia saarni kasvaa nykyään kaksihaaraisena.
Myös Kuismien istuttamilla tervalepillä on oma tarinansa.
– Sanonkin aina, että tämä on sellainen tarinapiha. Teimme aina joka kesä isännän kanssa reissun jollekin taimistolle. Olimme vanhemmillani Kymenlaaksossa ja kävimme Sapokan vesipuistossa. Sinne oli istutettu tervaleppiä. Sormin kaivoimme mullosalueelta taimia ja laitoimme ne märkään paperiin. Kotona laitoin ne multaan, ja nehän lähtivät kasvamaan, Enni muistelee.
Pihassa aikanaan seisseen tammen tarina on surullisempi, komea puu alkoi kuolemaan oksanhaara kerrallaan. Syylliseksi paljastui tikka, joka oli hakannut puuta niin, että sen nestevirtaus häiriintyi ja puu menehtyi. Nykyään tammesta on jäljellä pelkkä kanto.
– Kaikeksi onneksi se oli pudottanut maahan terhoja, ja nyt siellä kasvaa uusi tammentaimi, Kuisma iloitsee.
Etsimme juttusarjaamme kauniita, erikoisia tai muuten mielenkiintoisia pihoja, puutarhoja ja pihapiirejä. Jos tiedät sellaisen, ilmianna se osoitteeseen toimitus@akaanseutu.fi
