Järjestyksessään 14. Näkymä -ympäristötaidenäyttelyn avajaisia vietettiin perjantaina ilta-auringon hellässä huomassa. #Puu -teemaa kantava näyttely keräsi kierrokselle Akaan Nahkialanjärven rantaan historiansa runsaslukuisimman yleisö- ja taitelijajoukon. Myös teoksia lienee ennätysmäärä, sillä Nahkialanjärven rantaan sijoitettujen 18 teoksen tai teoskokonaisuuden lisäksi Näkymän työt ja installaatiot ovat levittäytyneet Toijalan keskustan yrityksiin tai niiden edustalle.
Monessa suhteessa näyttely palasi kuitenkin juurilleen: se polkaistiin pystyyn talkoovoimin ilman ulkopuolisia kulttuuritukia. Teokset syntyivät paikallisista kierrätys- ja lahjoitusmateriaaleista, ja iso joukko taiteilijoita asettui työskentelemään kahdeksi viikoksi Akaan kaupungin omistamaan, vuoden tyhjillään olleeseen Tietotaloon Nahkialanjärven rantamaisemiin. Myös vuonna 2003 Näkymän taiteilijat majoittuivat silloisen Toijalan kaupungin omistamaan Helpiön huvilaan Toijalan Satamassa.
Ei mitään pönötystaidetta
Mutta siinä missä akaalainen kuvataitelija Sami Karhusaari sai vuonna 2002 juosta yksin kokoon ensimmäisen Näkymä -näyttelyn Akaan Seudun työhuoneesta käsin, hallinnoi tämän vuoden Näkymää viime vuosien tapaan Akaan kaupunki ja TaideAkaa ry. Kuraattori Pauli Ahopelto sekä tuottajat Niina-Anneli Kaarnamo ja Harri Salminen loivat kansainväliselle taiteilijajoukolle mahdollisuuden ammentaa puuteemasta ja Nahkialanjärven idyllistä kokoon varsin monipuolisen teoskokonaisuuden.
Kuraattori Pauli Ahopelto oli avajaisten alla tyytyväinen paitsi teoshaun onnistumiseen niin myös toteutukseen. Taiteen kokemisen subjektiivisuutta ja vapaata heittäytymistä painottava Ahopelto ei halua suuremmin Näkymän teoksia sanoittaa.
– Ehkä puu-teema oli niin lähestyttävä ja puhutteleva, että lopputuloskin on inhimillinen. Poissa on turha akateeminen pönötys. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syntynyt taide ei olisi syvällistä tai kantaaottavaakin, Ahopelto korostaa.
Yksi asia kuraattoria kuitenkin näyttelyn alkumetreillä pelottaa. Ahopellon mukaan upean näyttelyn viesti ei saa olla se, että taidetta tai kulttuuria ei tarvitse jatkossakaan tukea.
– Vaikka ilman rahaa syntyi tällä kertaa näin hyvää jälkeä, niin se ei oikeuta kulttuuritukien pysyvää leikkausta.
Näkymään osallistunut kuvataitelija, Taiteen edistämiskeskuksen ympäristötaiteen läänintaitelija Anu Miettinen toteaa kaikille avoimen ja helposti saavutettavan Näkymän olevan taiteen demokratiaa parhaimmillaan.
Signeeraamaton tissioksakuusi
Viime viikolla Tietotalolla nuorten taideopiskelijoiden kanssa toteuttamastaan projektistaan luennoinut kulttuuriohjaaja Sami Karhusaari on vienyt taiteen demokratian astetta pidemmälle. Karhusaari kertoo jättäneensä tahallaan joitakin metsään työstämiään teoksia signeeraamatta.
– Janakkalan metsään työstämäni tissioksakuusi saa paikalle osuneet ihmiset pähkäilemään, mistä ja miten puu on vanhalle uhripaikalle joutunut, ja pohdinnasta tulee osa kokonaisuutta.
14-vuotisen Näkymän teoskierroksella osa juttua on aikaisempien Näkymä-töiden muistelu. Näistä osa on jäänyt elämään Akaan maisemaan kaupungin lunastamina teoksina, mutta osa on jäänyt lojumaan niille sijoilleen jostain muusta syystä.
Jos tuottaja Niina-Anneli Kaarnamo saa jaettua ystävilleen vielä yhdet talkoorukkaset, voi hyvin olla, että hylätyt teokset poistuvat maisemasta jo lähipäivinä.
Akaan Seutu esittelee Näkymän teoksia kesän kuluessa.
Pauli Ahopelto tekisi Tietotalosta Akaan nykytaiteen keskuksen
Tietotalon muuttaminen taiteilijoiden työskentelytilaksi ja residenssiksi oli Näkymän tuottaja Niina-Anneli Kaarnamon idea, joka syntyi ohikulkumatkalla Hämeentietä pitkin pyöräillessä. Tietotalon lippa kiinnitti polkupyöräänsä Kierrätyskeskukselle korjaamaan pysähtymään naisen huomion, ja pienen kyselykierroksen jälkeen selvisi, että talo on Akaan omistuksessa ja tyhjillään. Puhelu kaupungille käynnisti prosessin, joka päättyi steriilin ja tyhjän toimistotalon sisustamiseen kierrätys-, lahjoitus- ja lainakalustein.
Koska taiteilijatkin tarvitsevat murua rinnan alle, oli nollabudjettituottajan kerjättävä muonatavarat paikallisesta marketista.
– Vain maitoa, voita ja munia ostettiin rahalla. Taiteilijoiden ostamista juomista kertyneillä pullo- ja panttirahoilla ostettiin juustoa, avajaisissa muurinpohjalettuja paistanut tuottaja paljastaa.
Luentoja ja Muumi-mukeja
Virolainen, 27-vuotias kuvataiteilija Andra Jögis on yksi talossa asuneista taiteilijoista. Tuottaja Kaarnamon Facebook -sivulta Näkymän teoshaun bongannut taiteilija toivoo talolle vastaavaa käyttöä myös tulevaisuudessa.
– Sain talosta oman huoneen, mikä on ihan luksusta. Sen lisäksi, että ideoin ja työstin täällä teoksiani, osallistuin talon work shoppeihin ja taiteilijaluennoille sekä tutustuin kävellen Toijalan keskustaan, Pärnusta kotoisin oleva Andra kertoo.
Andran huoneessa on patja, punainen pulpetti tuoleineen sekä oman teoksen valumuotista tehty yöpöytä. Lattialla on rivissä kolme Muumi-mukia, jotka Andra kertoo ostaneensa akaalaiselta kirpputorilta kotiin viemisiksi.
Lasten teatteritalo?
Näkymän avajaisia vietettiin Tietotalon Nahkialanjärven puoleisella pihamaalla, johon näyttelyn tekijät olivat rakentaneen juhlamiljöön kuormalavapenkkeineen ja luonnonkukkineen. Akaan kaupungin tervehdyksen avajaisjuhlaan toi viestintä- ja markkinointisihteeri Sini Kantola.
Akaan kulttuuriväen, muiden kutsuvieraiden sekä Näkymän tekijöiden rintamasuunta oli taloa kohti muutenkin kuin fyysisesti. Iloisesti kuplineessa keskustelussa Tietotalon suurien ikkunoiden taakse maalailtiin monipuolista kulttuurisisältöä. Lasten ja nuorten teatteri- ja taideilmaisun tulevana kehtona talo palvelisi jo nykyisen pohjaratkaisunsa puolesta, pihamaalla visioitiin. Näkymän kuraattori Pauli Ahopelto puolestaan näkisi Tietotalossa mielellään ympärivuotisen Akaan nykytaiteen keskuksen. Kesäisin talo toimisi Ahopellon mukaan luonnollisesti Näkymä-talona.
Amerikkalaisen taiteilijan Ernest Trulyn mukaan rannan ohikulkijoilla, talossa poikenneilla ja koirillakin oli osuutensa siinä, että jo teosten pystyttämisvaiheessa tuli tunne, että Näkymä on akaalaisten yhteinen asia.
