Kaikkien elävien organismien rakenteellinen ja toiminnallinen perusyksikkö on solu.
Bakteerit ovat soluja niinkuin eläin-, sieni- ja kasvisolut. Home kasvaa monisoluisina sienirihmastoina, hiivat yksisoluisina sienisoluina. Kaikki nämä solulajit sekä virukset ovat mikrobeja. Mikrobeja on kaikkialla, myös elämän kannalta äärimmäisissä olosuhteissa.
Vaikka mikrobeihin liitetään paljon negatiivisia asioita ja monet tuottavat myrkyllisiä yhdisteitä (toksiineja), ovat mikrobit myös hyödyllisiä. Noin 5% ihmiskehon painosta on mikrobeja, jotka elävät tasapainossa elimistön muiden solujen kanssa etenkin iholla, suolistossa ja limakalvoilla, missä niillä on erityisen keskeinen rooli elimistön vastustuskyvyn ylläpidossa.
Ihmisessä elävien mikrobien suuri määrä ja kirjo on siis välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille, tämä asia on tieteellisesti todistettu, kiistaton tosiasia. Läheskään kiistatonta syytä rakennusten sisäilmastosta aiheutuviin sairastumisiin ei tiedetä, vaikka mikrobien on todettu olevan osasyyllisiä sisäilmaongelmien kehittymiseen yhdessä muiden tekijöiden kanssa, kuten vesi ja sen aktiivisuus, rakennusmateriaalien kemialliset yhdisteet, ilmanvaihto, kuivuus, lämpö, redox-metallit, pH, hiilidioksidi ja kirjavat rakentajat, rakentamistavat, rakennusmateriaalit sekä rakennustarkastajat.
Varsinkin veden pääsy rakenteisiin luo mikrobeille hyvin optimaalisia kasvuympäristöjä, ja muut rakennusmateriaaleista kosteuden seurauksena irtoavat kemialliset yhdisteet toimivat kasvua voimistavina tekijöinä. Liian tiivis rakentaminen vaikeuttaa ilmanvaihtoa kohottaen hiilidioksidipitoisuutta ja kuivattaen sisäilman. Voimakas sisäilman alipaine puolestaan voi imaista ulkoilmasta ja kosteusvaurioisista seinistä lisää mikrobeja pyörimään sisäilmaan. Toisaalta mikrobeja on kaikkialla, se on luonnollinen asia ja siksi yksittäisten mikrobien löytyminen sisätiloista ei kerro sen sisäilmastosta vielä yhtään mitään.
Huonon sisäilmaston aiheuttavien tekijöiden keskinäinen toimintamekanismien ymmärtäminen on edelleen alan tutkijoiden keskuudessa melkoisen levällään, eivätkä tutkijat ole päässeet yksimielisyyteen edes kehitteillä olleen Toxtest-määritysmenetelmän (kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti vaurioiden vakavuuden arviointiin) luotettavuudesta. Kauan tutkimuksen alla ollut, kallis hanke, kaatui aivan loppumetreillä alan tutkijoiden lukuisiin näkemyseroihin: tutkitaanko edes oikeita yhdisteitä, mitä ovat ne oikeat yhdisteet ja pystyykö testin määritysmenetelmin saamaan selville todelliset yhdisteet? Oman osansa ”sisäilmasto sekamelskaan” tuo byrokratia. Kuntatasolla kuusi eri tahoa on tiiviisti yhteydessä sisäilmastoasioiden puitteissa. Akaan kaupungilla oli taannoin helppo päätös siirtää koulun toiminta väistötiloihin viiden puoltavan lausunnon pohjalta.
Jo jonkin aikaa on tutkijoiden keskuudessa alkanut kerääntyä yhteistä näkemystä siihen, että pieni osa ihmisistä saattaa olla ympäristöyliherkkiä. Huonossa sisäilmassa he alkavat aidosti oirehtia, koska epäonnekseen omaavat itsellään sellaisen mikrobilajiston, joka reagoi herkästi kosteusvaurioisen rakennuksen mikrobien tuottamiin toksiineihin. Tämä selittäisi, miksi läheskään kaikki eivät saa oireita huonosta sisäilmasta. Tieteellistä pohjaa tälle teorialle on vielä niukasti, sillä on vain vähän tietoa mikrobitoksiinien esiintymisessä rakennuksissa, jossa ei ole kosteusvaurioita. Solukokeissa pelkät toksiinit eivät aiheuttaneet tulehdusmuutoksia, mutta yhdessä ihmisen omien bakteerien soluseinämän osien kanssa saivat aikaan tulehdusreaktion. Eli yhteisvaikutus näyttäisi johtavan oireisiin jo hyvin pienillä pitoisuuksilla. Solun sisällä rasvaliukoiset toksiinit aiheuttivat kalium-kanavavuotoja, josta seurasi IL-1B sytokiinipitoisuuden nousu ja tulehdusreaktioketjun aktivoituminen.
Hyvä ilmanvaihto (ilmaistointijärjestelmän tasapaino ja säännöllinen huolto), sopivien rakennusmateriaalien käyttö sekä osaavat rakentajat ja rakennustavat ovat oleellisimmat tekijät ylläpitämään suotuisia sisäilmasto-olosuhteita.
Ulla Malo, filosofian lisensiaatti, solubiologi
