Sommelo – väkevä olet elämä

Toijalan Nuorisoseuran Sommelo-kuoron 40-vuotisjuhlakonsertti on lauantaina 21. toukokuuta. Konsertti alkaa Niilo Villasen säveltämällä ja sanoittamalla teoksella Hymni Kivisakastille.

”Saan kuulua, tai joudun kuulumaan – kuinka hyvänsä – siihen sukupolveen, jolla ei ollut nuoruutta. Me värähdimme hiukan, sumu leijui yllä maan.

Kokon tuhkassa lapsuus sammui, eikä nuoruutta tullutkaan.”

Näin pohti Niilo Villanen (1925–1983) elämäänsä Toijalan Seudussa 1977. Kuka oli tämä nyt jo mystinen karjalainen kansakoulunopettaja, säveltäjä, sanoittaja, runoilija, puhuja, nuorisoseura-, kotiseutu- ja kuoromies?

Niilo Villanen perusti Sommelo-kuoron. Sen harjoituksien johtaminen jäi hänen viimeiseksi kulttuuriteokseen, sillä hän menehtyi vain pari tuntia harjoituksien jälkeen.

Ryhmistä kuoroksi

Aila Kivelä, Olavi Leino ja Kaarina Siikki ovat laulaneet Sommelossa 40 vuotta. Heiltä jos keiltä pitää kysyä Niilo Villasesta. He tunsivat tämän kulttuurin moniottelijan, ja Sommelo on Niilo Villasen elämäntyön sävelten sävel. Se soi edelleen.

– Hän oli henkeen ja vereen opettaja, kasvattaja ja kouluttaja. Hän halusi ohjata kaikkea kulttuuria, ja usein yhtä aikaa, lähes henkensä kaupalla. En tuntenut Niiloa nuorena, mutta veikkaan, että kulttuuri oli hänelle hyvin läheistä jo lapsesta alkaen, aloittaa Aila Kivelä.

Liisa ja Niilo Viilasen muuttaessa Toijalaan Toijalan Nuorisoseura toimi vain paperilla. Vain muodolliset kokoukset pidettiin.

– Hän rupesi touhuamaan nuorisoseuraa ylös ja sai mukaansa muita opettajia. Esimerkiksi opettaja Helena Pitkänen kutsui lapsia tanhuamaan. Odotettiin muutamaa kymmentä ja tuli sata. Tästä se lähti, kertoo Olavi Leino, nuorisoseuramies itsekin.

Villasen Liisa otti tanhutoiminnan johtaakseen, ja tanhuilla mentiinkin pitkän aikaa. Sitten oheen alkoi tulla kaikkea muuta. Niilo Villanen taas ajatteli, että tanhuihin tarvitaan säestäjiä. Kun ei ollut soittajia, Niilo perusti lauluryhmiä, jatkaa Olavi.

– Meidät Niilo löysi koululta. Olisiko meitä ollut neljä tyttöä, jotka tulivat laulamaan Sommeloon. Olimme jo seurakunnan lapsikuorossa ja koulun kuorossa, muistelee Aila.

– Minä olin kotiäiti. Kuulin kyllä, että kuoroa perustettiin, mutta en heti herännyt. Mielisen Kyllikki käski tulla, sanoo Kaarina.

– Ja minun takiani tästä tuli sekakuoro. Naisryhmiähän Niilon säestysryhmät pääasiassa olivat, jatkaa Olavi.

Tällainen Niilon lauluryhmä oli alkuaikojen Sommelokin.

– Me halusimme olla taiteilijoita ja erkanimme lauluryhmistä, muistelee Kaarina Siikki.

– Joo, taiteilijoita. Emme halunneet laulaa niitä yksiäänisiä molotuksia vaan äänissä jotakin kauniimpaa. Siina vaiheessa tanhuja säestämään jäi Lippi-ryhmä, kertoo Olavi.

Lanka palaa

Kun tarvittiin hanurisäestystä, Niilo osti pelin ja opetteli soittamaan. Päivällä hän etsi sopivia tekstejä kansanrunousarkistosta ja kirjoitti yöt niihin nuotteja lauluryhmille ja Sommelolle. Ne monistettiin Villasten autotallista, mistä vitsailtiin, että nuorisoseurassa ”painetaan Villasella”.

– Niilo järjesti kaiken, ja hän oli tavattoman innostunut ja innostava. Hän oli hyvin monipuolinen persoona, ja laajasti tunnettu nuorisoseuraliikkeessä ja karjalaisten keskuudessa. Sillä oli aina joku projekti menoissa, useimmiten monta yhtä aikaa ja eri puolilla Suomea, kertoo Olavi.

– Pappilan koulussa hän veti tietenkin lapsikuoroa, jossa meidänkin lapset olivat mukana. Ja kaiken lisäksi Niilo ohjasi myös Toijalan Näyttämölle, kertoo Kaarina.

Kolmikko Aila Kivelä, Olavi Leino ja Kaarina Siikki ovat yhtä mieltä siitä, että Niilo kuorojohtajana ei ollut suuri taiteilija. Hän oli innostaja, taiteen moniottelija, joka ymmärsi, että kansanmusiikki on sittenkin hänen vahvuutensa. Niilo Villanen toimi koko ajan kapasiteettinsa äärirajoilla.

– Niilohan ei sanonut pahaa sanaa kenellekään, vaikka joskus olisi kai pitänyt, muistaa Aila.

– Niin hyväsydäminen ihminen, jatkaa Kaarina.

– Jos joku pyysi jotakin, niin Niilo sanoi: minä teen, sanoo Olavi.

Akaan seurakunta tilasi 500-vuotisjuhlavuodekseen Niilo Villaselta kirkkokavalkadin. Hän aloitti työn, ehti harjoituttaa Sommelolla jo kavalkadin laulujakin, mutta menehtyi. Esko Pitkänen vei työn loppuun.

– Niilo oli komennan itseäni ja näytän -mies. Se piti kaiken itsellään, ei delegoinut. Kun hän kuoli, oli nuorisoseurakin kaatua. Sommelo ei meinannut saada millään johtajaa, muistelee tuolloin seuran varapuheenjohtajana toiminut Olavi Leino.

Tuntuu vahvasti siltä, että Niilo Villanen tiesi itse elämänsä kulun parhaiten. Jäämistöstä löytynyt runo ei kaipaa mitään lisää.

”Väkevä olit Elämä. Paljon annoit!  / Luomisen riemun ja tuskan syvästi näytit. / Sitten kun riisuit, tuhkakeveenä kannoit. / Siunattu, jos minut pienenä lyhtynä käytit.”

 

”Hyvää porukkaa ei haluttu hajottaa”

Aila Kivela, Olavi Leino ja Kaarina Siikki jos ketkä tietävät, mikä laulamaan kuorossa vuodesta toiseen. Johtajat tulevat ja menevät, ohjelmistot vaihtuvat, esiintymässäkin käydään nyt jo ulkomaita myöten.

– Silloin kun Niilo kuoli, hyvää porukkaa ei haluttu hajottaa. Meidän velvollisuus oli jatkaa. Laulettiin vaikka ilman johtajaa, kertoo Kaarina.

Sommelo ei ole musiikin ammattilaisten ryhmä, mutta vakavasta harrastuksesta voidaan puhua. Osaamista kuorolla on aina ollut, ja musiikki on monella tavalla läsnä kuorolaisten elämässä.

– Hienous tässä on se, että meistä maallikoista on huumorilla ja harjoittelulla saatu näinkin hyvin yhteen soiva joukko. Täällä saa sanoa melkein mitä vaan, ja kaikki tietävät, ettei kukaan pahaa tarkoita, miettii Olavi.

Irti arjesta

Sommelo on monella vastapaino työlle. Pääsee hetkeksi irti arjesta.

– Jos asianajajan työ vetää kyyniseksi, niin täällä huomaa, että maailmassa on jotakin hyvääkin, sanoo Olavi.

– Tähän 40 vuoteen mahtuu monenlaisia elämän vaiheita. Vaikka töissä tai muualla olisi ollut kuinka huono päivä tahansa, tai murheita elämässä, kun tulee, unohtaa kaiken. Ei pysty laulamaan jos ei keskity, miettii Aila.

Harjoituksiin tullaan työpäivän jälkeen väsyneinä mutta lähdetään pirteinä.

– Sanoin tuossa äsken juuri yhdelle, että odota vain, koko ajan kohenee, sanoo Kaarina.

Sommelon perustajajäsenet muistuttavat, että ihmisen dementoituessa laulaminen jatkuu.

Johtajat tulevat ja menevät

Niilo Villasen jälkeen Sommeloa ovat johtaneet Juha Nuora, Juha Viitanen, Leena Aarnipuu ja nyt Juha Holma. Johtajat ovat pysyneet pitkään, ja ero on ollut haikea.

– Se on se Sommelon henki. Esimerkiksi Leenan aikana vaikeustaso nousi vuosi vuodelta ja kuoro kehittyi. Sommelo ei ole junnannut paikallaan, ja se on ollut hyvän hengen ohella menestyksen tae, sanoo Olavi.

 

Kivisakastin viereltä uuden kantaesitykseen

Kuoronjohtaja Juha Holma on johtanut Sommeloa nyt viisi vuotta. Tähän aikaan mahtuu konsertteja, musikaali, matkoja ulkomaille ja tietenkin levytys.

– Aika paljon on tapahtunut. Minun tapa tehdä tätä työtä on, että kuorolla on tekemistä. On minussa vähän vanhanajan kansanvalistajankin vikaa, että tykkään tehdä kuorojen kanssa hyvin monipuolista ohjelmistoa. Näytämme, että tätäkin voi tehdä ja näinkin voi tehdä, sanoo Juha Holma.

Mitä Sommelossa on viidessä vuodessa tapahtunut? Sommelo osaa Juha Holman mielestä tulkita esittämänsä kappaleet. Viesti välittyy.

– Kun ulkomailla lauletaan suomeksi, kuulijoille pitää suurin piirtein tulla esityksestämme käsitys, mistä laulamme. Tästä on tullut selkäydinasia, mutta toki monet muutkin asiat ovat menneet eteenpäin.

– Koska kaikki meistä eivät osaa laulamiamme kieliä, täällä halutaan tarkkaan tietää, mitä me laulamme. Tämä on hyvin tärkeä asia tämän päivän Sommelolle.

Hyvään kuorolauluun kuuluu myös äänien puhtaus ja toisten kuuntelu, jossa Sommelo on Holman mielestä edennyt miltei huippuunsa.

– Kun sadan metrin juoksussa pyritään alle 10 sekunnin, tarvitaan järjettömän paljon työtä, eivätkä kaikki sinne pääse sittenkään. Nyt minulla tulee tässä kuorossa viides vuosi täyteen. Nopea edistyminen on hidastunut, mutta koko ajan mennään eteenpäin.

– Ehkä tässä on oma juttu viety nyt niin pitkälle kuin mahdollista. Katsotaan, sanoo Holma.

Juhlakonsertissa uutta ja vanhaa

Sommelon juhlakonsertista Juha Holma lupaa perinteisen kavalkadin kuoron taipaleesta. Ohjelmistossa on kuulijoille tuttuja kappaleita, osin uusin tulkinnoin, mutta myös uutta.

– Virstanpylväitä ja nostoja vuosien varrelta. Minulle on erittäin tärkeää, että juhlakonsertissa ei ryvetä nostalgiassa. On mentävä kohti uutta. Vanhassa piehtarointi ei vie meitä mihinkään, silloin kuoro ei kehity. Meidän pitää tehdä uutta. Ja nyt tulee julkisuuteen paljon sellaisia kappaleita, joita Sommelo ei ole koskaan ennen laulanut.

Luvassa on yksi kantaesityskin.

– Kyllä. Taas tehdään pikkuisen eri tavalla, ja se on varsin jännittävää, sanoo kuoronjohtaja Juha Holma.

Sommelon juhlakonsertti alkaa Toijalan yhteiskoulun juhlasalissa ensi lauantaina kello 16.

20kuoro-1 20kuoro-2 20kuoro-3 20kuoro-4 20kuoro-5

 

 

 

 

 

HEI, LÖYSIT TIMANTIN! :)

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Kirjaudu sisään, jos sinulla on jo tunnukset.

Uusi käyttäjä, luo tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson. Tunnusten luominen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>