”Unessa…/ hyppelin kerran vielä / kivet kotimme pihassa kaivotiellä… / kaikki olimme siellä.”
Näin kirjoitti Olavi Lahdensivu äitinsä Elsan muistolle Viiala-Lehdessä 16. toukokuuta 1991. Runot, tarinat, laulut ja kaskut olivat Olavin yksi elämänmuoto. Hänellä oli aina sana hallussaan ja sanomisen ydin valkeni (jos valkeni) kirkkaana niille, joihin se kohdistui – yleisesti tai yksityisesti.
Faktori, herastuomari Olavi Lahdensivu on poissa. Hän menehtyi sairaskohtaukseen Viialassa 21. huhtikuuta 2016. Hän oli syntynyt Rengossa 23. kesäkuuta 1938.
Urheilumies, kunnallispoliitikko ja kotiseutuaktivisti. Näitä kaikkia Olavi Lahdensivu oli yhtä aikaa ja lähes kellon ympäri. Olavi vaati muilta paljon, mutta oli valmis antamaan myös itse paljon yhteisten asioiden hyväksi. Mikään inhimillinen ei ollut hänelle vierasta ja tarvittaessa kekseliäisyyskin vei asioita eteenpäin kohti parasta lopputulosta. Itsepäisenäkin tunnettu Olavi kulki omia polkujaan, jos toisten seura ei miellyttänyt tai seuraan ei edes päässyt.
Yleisurheilussa ja hiihdossa kunnostautunut Lahdensivu valittiin Viialan Pyryn johtokuntaan ensimmäisen kerran vuonna 1980. Seuran puheenjohtajuutta hän hoiti vuosina 1981–1989. Näihin vuosiin mahtuvat useat Työväen Urheiluliiton piiri- ja liittojuhlat. Olavi kulki ylpeänä liittoväen keskuudessa kertomassa, että ”meilläpä Viialassa on oma soittokuntakin”. Olavi Lahdensivun johdolla Pyry organisoi mittavan ja ympäristötekonakin palkitun paperikeräystoiminnan seuran talouden vankistamiseksi. Hän oli Viialan Pyryn kunniapuheenjohtajana.
Politiikassa Olavi Lahdensivu luki itsensä vasemmistolaiseksi, vähäväkisen, hiljaisen kansan puolustajaksi. Tämä ei suinkaan merkinnyt sitä, että hän olisi sulkenut toisia ideologioita pois. Hän nautti päästessään keskustelemaan toisin ajattelevien kanssa. Lahdensivu väitteli mielellään ja antoi periksikin joskus. Tarvittaessa kyseenalaistettiin omien joukkojenkin toimintakin. Vihamiehiähän näin sai, mutta Olavi ei välittänyt.
Hän luki paljon, muisti hyvin ja hallitsi suuriakin kokonaisuuksia. Näitä ominaisuuksia tarvittiin muun muassa valtuutettuna sosialidemokraattisen puolueen riveissä Viialan kunnassa ja Akaan kaupungissa vuosina 1993–2016. Olavin poliittisen uran huipentumana voidaan pitää Viialan valtuuston puheenjohtajuutta vuosina 2003–2006. Ansioistaan yhteiskunnallisena vaikuttajana Olavi Lahdensivu huomioitiin Suomen Leijonan ansioristillä 2006.
Kotipaikkakunta Viiala merkitsi Olavi Lahdensivulle paljon. Yhdessä rehtori emerita Toini Vainion kanssa hän loi Viialan museon ja taisteli sille toimipaikan kunnan maatilan navettaan. On kohtalon ivaa, että museon kokoelmat odottavat nyt paketoituna uutta paikkaa. Olavi Lahdensivu ja Toini Vainio kokosivat museoon mittavan ja ainutlaatuisen kokoelman Viialan teollisuushistoriaa.
Elämäntyö kotiseudun puolesta ei rajoittunut Olavilla vain museoon. Viiala-seuran jäsenenä ja pitkäaikaisen puheenjohtajana hän perehtyi kotiseudun historiaan, oli avoimesti kiinnostunut vuoden 1918 tapahtumista, puuhasi talvisotaan lähteneille ja Viialan kunnalle muistomerkit sekä selvitti ase-ekspertti Aimo Lahden ja Mannerheim-ristin ritari Toivo Ilomäen aikaansaannokset. Kansallisen kulttuurin juhlavuoden mitalin Olavi Lahdensivu sai 1994.
Yhteiskunnallisella vaikuttajalla jäi aikaa myös Viialan ja Akaan seurakunnille. Hän oli molemmissa seurakunnissa kirkkovaltuuston jäsen ja lauloi Viialan kirkkokuorossakin. Käräjäoikeuden lautamies Lahdensivu oli 1993-2004.
Olavi Lahdensivussa menetimme Viialan muistin, omaperäisen kulkijan, vahvan vaikuttajan, joka sittenkin tiesi mitä teki. Tästä esimerkkinä käy hyvin hänen kirjoittama runo Soutaja.
”Mä olen soutaja vastavirran. / En myötätuulen, en tyynen veen. /Mä soudan, huopaan tai suuntaa vaihdan. / On virta vastassa pyörteinen.
Vaan hukkuisin ennen mä tyrskyihin, / kuin airoista purteni luopuisin. / Sataa, on pimeä ulappa, / pakko on suuntaansa tarkkailla.
On suunta oikea, pysyykin, / mä lyhdyn nään, päässä laiturin.”
Juha Kosonen
