Pääsin testaamaan keppihevosratsastusta kolme vuotta keppariratsastusta harrastaneen Veera Linnan kotiin. Keppihevosia harrastetaan viemällä niitä ulos, tekemällä uusia suitsia ja loimia ja käyttämällä niitä kisoissa. Tämä harrastus ei ole ohjattua, mutta kivaa se on silti varmasti.
Kuten keppariratsastukseen ja -hoitoon kuuluu, Veera tekee keppihevosensa itse, kuten myös joka ikisen varusteen. Niihin voi käyttää koristenauhoja, nailonnauhoja, nyörejä ja avaimenperiä. Veeran hevoset ovat kauniita ja yksinkertaisia, mutta jokainen voi tehdä sellaisia kuin itse tykkää.
Kävelemme kepparihevosten talliin. Tallin seinällä on liikutustaulukko, josta Veera näkee, mitä hevosta pitää seuraavaksi ulkoiluttaa. Taulukko on kätevä myös huonomuistiselle!
Keppihevosia hoidetaan kuin oikeitakin hevosia: viedään laitumelle, harjataan, käydään kilpailussa ja sen sellaista. Keppihevosille voi tehdä myös lettikampauksia. Keppihevoskisoja on muun muassa Oulussa. Ne ovat kuin oikeiden hevosten kisat: näyttelyitä, kouluratsastusta ja esteratsastusta.
Kesällä keppihevosten kanssa tulee vietettyä pidemmän aikaa, koska ei sada eikä ole niin kylmä. Niin eivät keppihevosetkaan kastu. Keppihevosille voi rakentaa oman tallin ja aitauksen tai pitää ne vain omassa huoneessa. Sekin on oikein hyvä ratkaisu. Yhden keppihevosen tekemiseen menee noin kahdeksan tuntia.
Tämä harrastus sopii mielestäni järjestelmällisille, hepparakkaille ja käsitöistä pitäville ihmisille, koska tässä harrastuksessa saa tehdä paljon itse ja puuhata hevosten kanssa.
Saima Kautto
