Toijalan ja Ympäristön sotaveteraanit juhlistavat ensi sunnuntaina toimintansa 50-vuotistaivalta. Pari viikkoa sitten Viialan sotaveteraanit viettivät viidettäkymmenettä kevätkokoustaan. Suomessa perustettiin vuonna 1966 yhteensä 150 sotaveteraaniyhdistystä.
Yhdistyksiä perustettiin, koska osa veteraaneista alkoi olla lähempänä vanhuuden kynnystä. Haluttiin tukea kaikkien pärjäämistä myös jatkossa. Periaatteena oli ja on edelleen, että veljeä ei jätetä.
Takana on vuosikymmeniä vireää toimintaa sotaveteraanien hyvinvoinnin parantamiseksi. Nyt on kuitenkin tullut aika, jolloin veteraaniyhdistyksiä lakkautetaan tai yhdistetään toisiin yhdistyksiin. Kun viimeisetkin veteraanit ovat poissa keskuudestamme, tilalle tulevat perinneyhdistykset, joissa vaalitaan veteraanien perintöä.
Kelan tekemän ennusteen mukaan sotaveteraaneja on elossa kymmenen vuoden kuluttua noin 1200 miestä ja naista.
Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin, askel jo uupunut on, lapset ja lastemme lapset, teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!
Hymni soi holvissa hiljaa, tummana kaipuuta soi. Aika on korjannut viljaa, sarka jo kynnetty on. ……
Veteraanin iltahuuto on opettajana ja säveltäjänä toimineen talvi- ja jatkosodan veteraanin Kalervo Hämäläisen 1980-luvun loppupuolella säveltämä ja sanoittama laulu. Hän teki lauluun myös vähemmän tunnetun ja esitetyn Kiitoslaulun eli hengellisen osan.
Kaitsija maan sekä taivaan, turvamme kilpemme on. Armonsa suuri on aivan, suuri ja mittaamaton.
Aurinko kuu sekä tähdet, kummut ja kukkiva maa, kaikki on huomassa hällä, eksyä kenkään ei saa. Laulakaa, taasen kunniaa Herran, katsokaa kuinka kaunis on maa.
Kiittäkää, Herra hoivaten kantaa, silloinkin kun kellot kumajaa.
Katseella kosketa Herra, silloin kun vaikeaa on. Armosi aamuin ja illoin meille on korvaamaton.
Kuljemme polkua hiljaa, alhoissa varjoisan maan. Ylhäällä Luojamme luona, kasvosi nähdä mä saan.
Laulakaa, taasen kunniaa Herran, katsokaa kuinka kaunis on maa.
Kiittäkää, Herra hoivaten kantaa, silloinkin kun kellot kumajaa.
Vietämme ensi viikolla kansallista veteraanipäivää, joka on myös virallinen liputuspäivä. Sitä on vietetty Suomessa vuodesta 1987 sotaveteraanien kunniaksi 27. huhtikuuta. Päivämäärä oli puolustusvoimiemme viimeinen sotapäivä toisessa maailmansodassa.
Myös edesmennyt isäni oli jatkosodan ja Lapin sodan veteraani. Hän lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisena puolustamaan isänmaamme vapautta, joten nykymittapuun mukaan oli siis lapsisotilas.
Kiitollisin mielin nostan siniristilipun salkoon hänen ja kaikkien veteraanien kunniaksi kansallisena veteraanipäivänä.
Reino Salminiemi
Kirjoittaja Kylmäkosken kappelineuvoston puheenjohtaja.
