Myllykammarissa ukkojen ilmeet ja puheet muuttuivat vakavimmiksi. Kesä oli jo syyspuolella ja kylässä oli tapahtunut yhtä ja toista. Suojeluskuntalaiset olivat lisänneet harjoituksiaan. Tuvassa tiedettiin, että Suomen hallitus kävi neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa. Itänaapuri vaati Suomelta muka Pietarin turvaksi maa-alueita itselleen. Kesällä järjestettiin rajoilla linnoitustöitä ja syksyllä kutsuttiin armeija ylimääräisiin harjoituksiin. Syksyn rauhan päätti yleinen liikekannallepano, pelättiin sotaa.
Ihmiset alkoivat jo syyskesästä hamstrata kylän kaupoista kahvia ja sokeria sekä muuta elämiselle ”tärkeitä” tarvikkeita. Ja kun kahvia ja sokeria ja jauhoja tarpeeksi ostettiin, loppuivathan ne nopeasti. Säännöstelyä varten Suomeen perustettiin Kansanhuolto, joka sitten säännöstelikin kaikkia kulutustavaroita polkupyöristä jalkineisiin.
Sitten saatiin leipäkortit. Kortteja oli monenlaisia ja niillä sai erilaisia määriä tavaroita. Määrät riippuivat siitä, oliko kysymyksessä yksin eläjä vai lapsiperhe. Myös lasten määrä ja työn raskaus vaikutti korttiannoksiin. Raskaan työn tekijät saivat yleensä raskaimmat annoksetkin. Tavalliset kortit eivät joidenkin mielestä olleet minkään arvoisia.
Elämä Myllykylässä oli muuttumassa, mutta vielä eivät kaikki jaksaneet ymmärtää, että oltiin pakon edessä. Jos veit viljaa jauhettavaksi, kansanhuolto tarkasti, kuinka paljon kukin isäntä jauhoi. Myllylle tehtiin tarkastuksia lähes päivittäin. Isännät eivät tästä pitäneet. Mustan pörssin kauppa etsi muotojaan.
Suomi kulki kohti sotaa.
Akaan Seutu julkaisee Myllykylän tarinoita jatkokertomuksena.
Sakari Puhakka
Kirjoittaja on Kylmäkoskella syntynyt ja siellä lapsuutensa viettänyt nyt jo 87-vuotias konduktööri. Sotaan Puhakka ei ehtinyt, sotilaspoikiin kylläkin.
