Kyläpolitiikkaa vai kuntapolitiikkaa?

Näin talousarviokokousten alla sitä miettii tavallista useammin omien kantojen ja mielipiteiden taustoja, omaa vastuutaan luottamushenkilönä ja tulevien päätösten vaikutuksia yksittäisten kaupunkilaisten ja koko kaupungin kanalta. Miksi vastustan kouluihin kohdistuvia säästöjä mutta kannatan uuden hyvinvointikeskuksen rakentamista? Mitkä ovat ne periaatteet, jota päätöksentekoani ohjaavat?

Valtuutettuna sitä joutuu monesti punnitsemaan ja pohtimaan päätöksenteon vaikutuksia kaupungin edun näkökulmasta. Aina se ei kohtaa yksittäisen kuntalaisen edun kanssa. Etenkin päätökset, jotka koskevat kunnan palveluiden tuottamista, ovat lähes järjestään sellaisia, että yhdenvertaisuus palveluiden saatavuudessa ei toteudu edes teoriassa. Erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat joutuvat yleensä palveluita koskevien päätösten maksajiksi.

Kenen etua valtuutettu sitten ajaa? Kuntalain mukaan kaupungin etua, mutta samaan lauseeseen on ympätty myös kuntalaisen etu. Sen taustalla lienee harhakäsitys siitä, että kaupungin etu on aina kuntalaisen etu. Jokainen kunnallispolitiikkaa vähänkin seurannut tietää, kuinka vaikeaa, välillä jopa mahdotonta, se on käytännössä.

Valtuutettu tekee, viranhaltijoiden lailla, työtään virkavastuullaan, vaikka virkavirheen kriteerit toisistaan eroavatkin.  Vastuullisuus koskee myös oman poliittisen puolueen linjojen noudattamista. Omalla kohdallani jälkimmäinen on se kaikkein helpoin velvollisuus.

Valtuustokauden alussa monet meistä valtuutetuista lupasivat ryhtyä rakentamaan yhteistä Akaata. Nähtiin, että kyläpolitikointi ei ollut kenenkään etu, päinvastoin. Parin viime vuoden aikana on kuitenkin ollut havaittavissa, että osalle lupaukset olivat korulauseita, toisille taas niiden merkitys oli kovin erilainen.  Oman vastuunsa tästä kantavat myös kaupungin asukkaat, sillä osa valtuutetuista on joutunut suoranaisten vihapostien vastaanottajiksi ja uhkailuviestein on avitettu kyläpolitikoinnin elinvoimaisuutta. On hienoa, että kuntalainen aktiivisesti ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin. Valtuutettujen uhkaileminen ja vihan lietsominen ei sellaista ole.

Akaassa päätösten vaikuttavuusarviointi on lapsen kengissä ja toistaiseksi se on jäänyt yksittäisten valveutuneiden valtuutettujen ja luottamushenkilöiden tehtäväksi. Näin ei tulisi olla. Kuten Suomen hallitus on poukkoilevalla päätöksenteollaan osoittanut, tulee päätösesityksiä laadittaessa arvioida myös mahdollisimman perusteellisesti sen vaikutukset.  Esimerkkinä valtuuston tekemä päätös säästää koululaisten aamu- ja iltapäivähoidosta. Säästötoimenpiteiden vaikuttavuusarvio saatiin toimialajohtajalta suullisesti. Myöhemmin se osoittautui puutteelliseksi.

Itse pidän tärkeänä aktiivista keskustelua siitä, mitä mieltä ihmiset ovat, millaisia kokemuksia heillä on ja miten niihin voisi päätöksenteossa vaikuttaa niin, että niitä positiivisia kokemuksia olisi enemmän. Jokainen on asiantuntija omasta näkövinkkelistään. Ilahtuneena olen huomannut, että kutsuja erilaisiin keskustelutilaisuuksiin on tullut ja ihmiset ovat entistä aktiivisemmin mukana. Erityistä tyytyväisyyttä herätti Viialan yhtenäiskoulun oppilaskunnan hallituksen vetoomus kaupunginvaltuustolle, jossa kehotettiin arvioimaan tulevien päätöstemme vaikutuksia laajemmalti. Äitinä olin pakahtua ylpeydestä, kun omat tyttäret olivat mukana vetoomusta laatimassa ja esittämässä.

Olen vakuuttunut, että oikeilla päätöksillä Akaan elinvoimaisuus kasvaa entisestään. Sen, millaisia ne oikeat päätökset ovat, määrittelee kukin omasta viitekehyksestään. Lähelle jotain yhteistä oikeaa päästään, kun muistetaan vuoropuhelu, laadukas valmistelu ja kuntapäättäjän vastuu.

Heli Piirainen

valtuutettu (vihr)