Toijalassa vuodesta 1983 aina vuoteen 2007 kenkäkauppaa pitänyt Esko Leppäkorpi sanoo Helsingin töölöläisten olevan hyvin kotiseuturakkaita. Töölöstä ostetaan kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin. Töölöläiset tietävät, että jos he eivät omia kauppojaan käytä, ne loppuvat. Esko Leppäkorven kenkäkauppa löytyy nykyään Töölöstä. Hän on paikan toinen omistaja. Kenkäkauppa on ollut samassa paikassa niin pitkään, että sillä on jo vuosikymmenien asiakasperinne.
Töölässä asuu 30 000 ihmistä ja siellä on 20 000 työpaikkaa. Töölön vertaaminen Toijalan tai Viialan keskustoihin tuntuu absurdilta, sen Esko Leppäkorpi kuitenkin tekee. Hän kehottaa akaalaisia ostamaan kaiken mahdollisen omalta kylältä, koska muuten Akaan keskustat näivettyvät. Hirsikankaankaan ei pitäisi olla este, sillä Akaan ainoa kenkäkauppa on nykyisin Viialassa.
Esko Leppäkorven siirtyminen Hämeenlinnaan ja sieltä Helsinkiin on monen sittenkin hyvän yhteensattuman summa. Liikkeen vaihto Hämeenlinnassa toiseen paikkaan epäonnistui, mutta sitten yhdestä puhelusta aukesi mahdollisuus lähteä Helsinkiin. Toijalasta lähtöä vauhditti Ideaparkin rakentaminen. Leppäkorpi ei jäänyt odottamaan kauppakeskuksen vaikutuksia.
Ideapark vaikuttaa Toijalan ja Viialan keskustoihin, koska täällä ei ole syntynyt kotiseuturakkautta omiin palveluihin. Keskustat ovat itsestäänselvyyksiä. Keskustojen palveluvarustus on ohentunut uhkaavasti. Esko Leppäkorpi kertoo havainneensa Toijalassa senkin myönteisen ilmiön, että kaksi saman alan liikettä pitää molemmat elossa. Asiakas tarvitsee vaihtoehdon ja paikkakunnalta aina toisesta kuitenkin ostetaan.
Myös liikehuoneiston sijainnilla on merkitystä, samoin näyteikkunalla. Kauppa elävöittää kadun. Katu ei saa olla liian leveä, jotta sen ylittäminen on vaivatonta. Torin ylittäminen voi olla jo liian pitkä matka. Esko Leppäkorpi pitää Toijalan keskustaa hyvänä kokonaisuutena, mutta näyteikkunaostoksia pitää päästä tekemään. Töölössä liikkeen sisään on nähtävä raitiotievaunusta.
Helsingin Töölössä on meneillään rakennemuutos. Urheilun rakennushankkeet tuovat uusia asiakasvirtoja. Vanhat kerrostalot saavat nuoria perheitä asumaan. Esko Leppäkorpi ei vielä myy lasten- ja nuorten kenkiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Akaan kaupunki ei hankkinut omistukseensa Toijalan entisen postin kiinteistön osake-enemmistöä. Näin kaupungista ei tässä asiassa tullut keskustan murroksen vauhdittajaa. Osakkeet ovat kaupan edelleenkin. Ravintola Leskirouvan kiinteistössä kuitenkin tapahtuu. Talon muodonmuutos ja sen taakse nouseva kerrostalo muuttavat keskustan rakennetta hyvään suuntaan. Myös kivisakastin puiston tuntumassa tapahtuu.
Elinkeinopolitiikka, puheet ja strategiat, rakentaminenkin, vaikuttavat sittenkin kovin vähän kaupan menestymiseen. Uusia liikekiinteistöjä voidaan kyllä rakentaa, mutta jos niihin sijoittuvista liikkeistä ei kukaan osta, on mietinnän paikka. Onko omasta kylästä ostaminen sittenkin kiinni asenteistamme? Miksi asumme täällä, jos emme käytä täkäläisiä palveluja? Tiedetäänkö täkäläisistä palveluista tarpeeksi? Kuka kissan hännän nostaa? Tällaisia kysymyksiä voisi esittää vaikka kuinka monta. Ihan oikeata vastausta ei varmaan ole, mutta peiliin katsomalla pääsee hyvin alkuun.
