Akaan ensi vuoden talousarvioesitys tietää toteutuessaan melkoista suoneniskua kulttuurille. Kun kulttuurikoordinaattorin ja osa-aikaisen museonhoitajan tehtävät lopetetaan ja tekijät irtisanotaan, pyyhkiytyy budjettikirjasta kohta kulttuuripalvelut pois. On selvää, että tässä kurimuksessa kyseisten tehtävien perään harva haikailee, mutta ainakin kulttuurikoordinaattori kaupungissa tarvittaisiin.
Täytyy muistaa myös, että suonenisku ei kohdistu yksin kulttuuripalveluihin. Myös kirjastojen toimintaa supistetaan.
Kulttuuri on sanana monelle Akaassakin merkki siitä, että pistoolista saa poistaa varmistimen. Suurin toivein perustettu kulttuurikoordinaattorin tehtävä ei ole ehkä täyttänyt kaikkia odotuksia, mutta ei työntekijälle ole kyllä sielunrauhaakaan annettu. Hänen kouluttautumisestaan on tehty kirosana. Kun koordinaattori ei syystä tai toisesta ole aina palveluksessa, hänen etsimisestään on tehty paraskin naljailun aihe. Näin Akaa otti vastaan uuden tehtävän, tuki, puolusti ja kannusti. Kulttuurikoordinaattori ei todellakaan ole saanut olla profeetta omalla maallaan.
Ajoittain näytti siltä, että teki kulttuurikoordinaattori mitä tahansa, hän teki sen väärin. Ja jos hän ei tehnyt mitään, teki hän silloinkin väärin. Tosiasiassa koordinaattori muutti esimerkiksi kaupungin nuukahtaneet itsenäisyysjuhlat merkittäviksi kulttuuritapahtumiksi, jossa esiteltiin aina jotakin uutta.
Tänä vuonna itsenäisyysjuhla viedään Kylmäkosken kulttuurikirkkoon, ja sekin on uusi avaus. Nyt nähdään toijalalaisten todellinen luonne. Onko heistä akaalaisiksi ja pystyvätkö he ylittämään Tarpiajoen.
Kulttuurikoordinaattorin tehtävä on sivistysjohtaja emeritus Heikki Tuokon aikaansaannos. Hän myös junaili Laaksolan kulttuuritaloksi. Laaksola on kirjastojen näyttelyhuoneita huomattavasti suurempi paikka esitellä kuvataidetta. Vaikka kaupungissa toimii taiteilijaseura ja täällä ovat sen riveissä vaikuttaneet sellaisetkin kansalliset nimet kuin Yrjö Tähtinen, Ari Yrjänä ja Aimo Vuokola, ei kuvataide näytä saavan jalansijaa missään. Kuka pitää Laaksolaa auki koordinaattorin lähdettyä.
Kirjastojen näyttelyhuoneet ja Laaksolakin täytetään mieluusti kaikella muulla kuin kuvataiteella. Jos ei muuta keksitä, laitetaan seinille kaappeja tai vitriineitä. Laaksolan asema kulttuuritalona ei ole ehtinyt vielä vakiintua, joten siitäkin näyttää tulevan kunnossa olevana kelpo myyntikohde.
Toijalassa toimivan Veturimuseon ja Suomen Rautatiemuseon yhteistyön tiivistämistä tullaan selvittämään. Veturimuseo on erittäin tärkeä museo ja monen mahdollisuuden paikka Akaalle. Kokoelmien hoito onnistuu harrastajilta, mutta museon asiallinen pyörittäminen tarvitsee ihmisen. Sama tilanne on pakkaukissa olevan Viialan museon kanssa. Kokoelmille pitäisi löytää hyvä paikka ja ne pitäisi laittaa näkyville. Kolmannen sektorin hyödyntäminen onnistuu vain johdettuna.
Kaupunki ilmoittaa talousarvoesityksessään tukevan Näkymä ympäristötaidetapahtumaa strategiansa mukaisesti. Paljonko Akaata hyödyttää se, että Näkymä pyörii Päivölän nurkissa? Näkymästä on tullut hyvin sisäänpäin lämpiävä osin ummehtunut tapahtuma. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta kuraattori Anna-Lea Kopperin luotsaaman vuoden 2013 näyttelyn tasosta oheistapahtumineen pysytään ilman Akaan nykyistä huomattavasti aktiivisempaa otetta kaukana.
Kuten huomaamme, Akaan kulttuuritoimi on monen osatekijän summa. Jos koko ajan pyritään tekemään niin kuin ennenkin, ei kohta tehdä yhtään mitään. Valitettavasti.
