(Anne Myllymäki) kuin utelias siivooja Sirpakin (Hanna Koppanen).
Viialan teatterissa perjantaina ensi-iltansa saanut Iloisiin kuulemiin ja näkemiin -musiikkinäytelmä on historioitsija Jukka Relanderin ja toimittaja Outi Poppin käsikirjoittama komediallinen laulunäytelmä ja katsaus Suomen lähihistoriaan sekä Yleisradioon ja iskelmän kultakauteen. Sen on ohjannut Arto Mantela.
Tapahtumapaikkana on Yleisradion Päivän peilin toimitus, ja ohjelma on yksi valtakunnallisesti kautta aikain kuunnelluimmista radio-ohjelmista. Näytelmän uutistapahtumat ajoittuvat vuodesta 1952 vuoteen 2007. Niissä sivutaan niin Helsingin olympialaisia, Armi Kuuselan misseyttä, Urho Kekkosen presidenttikauden tapahtumia noottikriisistä Etykiin, Tsekkoslovakian miehitystä kuin ensimmäistä kuulentoa.
Toimituksessa on vankka jäsenkirjamiehitys sekä vasemmalta että oikealta. Poliittisesti valitut johtajat johtavat, ja jakkarat vaihtuvat poliittisten suhdanteiden mukaan.
Näytelmän toisessa näytöksessä annetaan läpileikkaus radioviestinnän muutoksista.
Vanhoista toimittajista aletaan leipoa mediapersoonia ja heitä aletaan kouluttaa muutoshalukkaiksi ja innovatiivisiksi kilpailevien kaupallisten kanavien tullessa kuvaan. Ne, jotka eivät pysy mukana, joutavat lähteä.
Musiikki ajaa tapahtumien ohi
Kaiken kaikkiaan näytelmä etenee niin huimaa vauhtia, ettei nuorempi sukupolvi asioita tuntematta kenties pysy tapahtumissa mukana. Ehkä tarkoituskaan ei ole.
Näytelmä on enemmän musiikkikavalkadi, mutta hyvä sellainen. Näyttelijät esittävät kiitettävän hyvin musiikin helmiä 50-luvulta tähän päivään. Suomalaisen iskelmän ystäville näytelmä on ehdoton hitti.
(Janne Petäjä), Pekkala (Jukka Peräkivi), Sirpa (Hanna Koppanen) ja Markkanen (Juha Polakovski) seuraavat sivusta.
Tutut iskelmät Hopeisesta kuusta ja Suklaasydämestä Jambalayaan saavat vanhemman katsojakunnan jalat lyömään tahtia. 60-luvun kantaaottavat laulut ja Ultra Bra tuovat omat muistonsa.
Väreilyä saavat aikaan Susanna Niemisen ja köörin esittämät Kenen joukoissa seisot ja Sinä lähdit pois – kappaleet. Aikakautensa hittejä ovat muun muassa Moottoritie on kuuma, Hetki lyö ja Kolmas linja. Uudemmissa lauluissa todetaan Jos sä tahdot niin ja Tykkään susta niin, että halkeen.
Erityisesti jäivät mieleen Jukka Peräkiven esittämä Maailman sinisin taivas ja Petja Kopperoisen Rappiolla.
Roolitus on onnistunut
Näytelmässä ei osoiteta sormella ketään oikean Päivän Peilin henkilökuntaan kuulunutta. Sen henkilöt ovat fiktiivisiä, ja jokainen näyttelijä tekee siinä oman roolinsa.
Toimituspäällikkönä, Kepun mandaatilla paikan saaneena Markkasena on Juha Polakovski. Hän tekee edustustehtävästä toiseen kiirehtivänä miehenä roolinsa uskottavasti. Menevän miehen imago sopii hänelle.
Jukka Peräkivi on edellisestä ohjelmastaan hyllytetty toimittaja Pekkala, joka haluaa päästä helpolla kaikesta. Peräkivi esittää kotiasioissaan hieman reppanan ja toimituksessa helppoja ratkaisuja löytävän Pekkalan roolin rutiinillaan.
Oikeistolaisen idealistin, toimittaja Korpikarin, roolissa nähdään Janne Petäjä, jonka mesoaminen on todentuntuista ja uskottavan oloista, vaikka tulosta ei aina synny.
Eniten ja ahkerimmin toimituksessa saa aikaan neiti Kylmälä, vuosia sitten kesätoimittajaksi palkattu. Hänellä on ideoita ja hänelle sysätään juttuja, mutta kukaan ei edes muista hänen etunimeään. Neiti Kylmälän roolissa nähdään Tanja Peräkivi, joka on rooliin erinomainen ja uskaltaa panna itsensä likoon.
Toimituksessa kaiket päivät häärivä siivooja Sirpa tietää kaiken ja kuulee kaiken. Hanna Koppanen on uteliaan, toimeen tarttuvan ja julkisuudesta haaveilevan siivojaan roolissa aivan mainio.
1960-luvun lopulla toimitukseen tulee Eino S. Revon nimittämä radikaali Astrid Vaara, jota esittää Susanna Nieminen. Hän on rooliin juuri sopivan määrätietoinen, vauhdikas ja rohkea.
Toimituksen naisten yölliset juomingit toimituksessa on yksi railakkaimpia kohtauksia. Viiniä juodaan ja rintaliivit heitetään pois, mutta ne kukkahuivit puuttuvat.
Nico edustaa nykypäivää
Kun Yleisradion perinteinen linnake on murtumassa, toimitukseen tulee uuden ajan visionääri Nico, jota esittää rooliin erinomaisesti sopiva Petja Kopperoinen. Hän on loistava esitellessään ideoitaan ja uudistussuunnitelmiaan fläppitaulun edessä. On tultu hetkeen, jolloin sanotaan: Tulos tai ulos! Kopperoisen Nico ei pelkää ketään, hän tietää mitä tahtoo.
Päivän Peilin toimituksen yhteyteen on näytelmässä sijoitettu myös on pääkuuluttaja ja keskusneiti rouva Kälpäkän työpaikka. Kälpäkkää, joka edustaa pysyvyyttä ja perinteisiä arvoja talossa ja jonka tyyliä ja olemusta eivät mitkään muutokset heilauttele, esittää Anne Myllymäki.
Myllymäki on sisäistänyt hyvin itseään lähes Yleisradiona pitävän Kälpäkän roolin. Hän tulee ja menee oman mielensä mukaan ja yrittää pitää asiat järjestyksessä.
Myllymäen monotesti ja ohjelmanmittaustauko-kuulutukset ovat näytelmän herkkuja, vaikka replikointi on hitusen liian yliampuvaa.
Näytelmän lavastus on onnistunut. Se on jopa todenmukainen, studioikkunaa ja verhon takana olevaa printtihuonetta myöten.
Musiikki-taustanauhan on toteuttanut Suutarin rumpukauppa ja äänitehosteista vastaa Jouko Suutari. Valosuunnittelu on Arto Mantelan ja Sami Haaviston.
