Ministeri Raimo Sailas pohdiskeli viime sunnuntaina Akaa-Seuran 60-vuotisjuhlassa, että suurella tohinalla jo Matti Vanhasen hallituksen aikana alkanut kuntauudistus on epämääräisessä tilassa. Tiedossa on, että rakenteilla oleva sote-uudistus vie kuntien tehtävistä lähes puolet, ehkä enemmänkin, mutta kukaan ei Sailaksen mukaan tunnu oikein tietävän, mitä kunnissa sitten tehdään. Kotiseutuliiton varapuheenjohtaja Raimo Sailas tähdensi, että kunnan raja ei välttämättä ole kotiseudun raja ja ihmisellä voi olla hyviä monia paikkoja, jotka hän mieltää kotiseuduikseen. Sailas ennusti kuntarakenteen muuttuvan tulevaisuudessa vielä radikaalisti.
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisellä (kesk) on selkeä käsitys tulevaisuuden kunnasta, vaikka sote-uudistus sinne ennennäkemättömän muutoksen tuokin.
– Kunnilla on paljon tehtävää elinvoimaisuuden ja työpaikkojen turvaamisessa sekä edelleenkin asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Varhaiskasvatus ja opetus sekä vapaa-aikaan liittyvät tehtävät ovat edelleen kunnilla, linjaa ministeri tuoreimmassa Polemiikki-lehdessä.
Maanantaina Akaassa piipahtanut SDP:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sanna Marin puolestaan veikkaa suurta muutosta kuntien tehtäviin.
– Rahoitus tulisikin valtiolta ja kunnat vastaavasti laskisivat veroprosenttejaan. Monet kysymykset ovat todella vielä auki. Yli puolet kunnan budjetista, henkilöstöstä ja päätösvallasta siirtyisi sote-alueille. En ole sotesta yhtään varma, ennen kuin lait on hyväksytty. Jos suunnitelmat toteutuvat, kunta jää elinvoimakunnaksi ja lähipalveluista päättäväksi organisaatioksi, miettii Marin.
Sanna Marin on myös Tampereen valtuuston puheenjohtaja.
Hallituksen päätöksenteon pohjana on myös valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan Tuomas Pöystin vetämän työryhmän raportti, jossa esitetään 9-12 itsenäistä aluetta, joiden vastuulle siirrettäisiin aluksi sote-palvelut ja maakuntaliittojen tehtäviä.
Neljä vahvaa toimijaa ja monenlaisia ajatuksia kuntien tulevaisuudesta. Tämä tuskin tekee kuntapäättäjien elämää yhtään sen helpommaksi. Taloudellisesti vahva kunta löytää tehtävänsä myös tulevaisuudessa, heikon kunnan osaksi jää saneerata itsensä liitoskuntoon. Saneeraaminen syö aina voimia kunnan kehittämisestä ja halvaannuttaa uskon tulevaisuuteen.
Akaa on taloudellisesti ja henkisesti heikko kunta. Talouden tasapainottamisohjelman purressa päättäjiltä kysytään kylmiä hermoja. Olo on kuin vajoavassa sukellusveneessä, jossa jännitetään, pitävätkö niitit. Nyt Akaassa maksetaan tavattoman kova hinta siitä, mitä jätettiin kuntaliitosten yhteydessä tekemättä. Täällä on edelleenkin kolmen kunnan rakenne ja osa päättäjistä ajattelee, niin kuin kuntaliitoksia ei olisi tehtykään. Vähät voimavarat hajotetaan tienpätkiin sinne tänne ja rajut karsimiset kohdistetaan sinne, mistä kuntalaiset nauttivat eniten.
Kun esimerkiksi luokkakokoja suurennetaan, päivähoito- ja kirjastopalveluja typistetään, elinkeinotoimi rampautetaan ja puistot sekä teiden liikenneympyrät jätetään hoitamatta, ei oikein voi puhua elinvoimakunnasta. Perusteluiksi rajuille ratkaisuille ei riitä, että näin tehdään suurimmassa osassa Suomen kuntia. Niin tehdäänkin, mutta Akaan perustamisella tavoiteltiin kai jotakin aivan muuta. Nyt Akaa ajautuu strategioistaan välittämättä.
