Martta Torkkola Viialasta otti yhteyttä Akaan Seutuun luettuaan, että Kylmäkosken entinen kunnantalo ja kirjasto eivät mene kaupaksi. Torkkola antaisi rakennukset pakolaisten käyttöön.
– Kun meillä on maailmansuuruinen hätä, emmekö me voisi ilomielin antaa ne pakolaisille. Sekin olisi parempi kuin kuusen alla. Jos ihminen on pakolainen, on ihan sama onko hän elintasopakolainen vai muu pakolainen. Elintasopakolainen on ainakin uuttera, kun viitsii lähteä. Jos taas hän on muu pakolainen, ei hänellä ole vaihtoehtoa, Martta Torkkola sanoo.
Torkkola muistaa, kuinka hän lapsena sota-aikana kotipuolessa Mäntsälässä pääsi seuraamaan sotavankien kohtelua sekä karjalaisten evakkomatkaa.
– Siirtolaisia oli hirvittävän pitkä jono. Pieni lapsi ei käsittänyt siitä muuta kuin, että he olivat lähteneet kotoaan. Muistan, kuinka eräs äiti kantoi pienen, ikäiseni tytön kanssa pyykkikoria, jossa oli kaksi vauvaa. Kuulin jonkun sanovan, että vauvat olivat syntyneet junassa.
Martta Torkkolan mukaan suomalaisten huolet ovat vielä pieniä pakolaisten murheisiin verrattuna.
– Kaikki maailman ihmiset me olemme samanlaisia ja yhtä kaikki. Sen ei ole väliä, mistä tulee tai kuka on, jos tarvitsee apua. Meillä ei ole vaikeaa Suomessa eikä tässäkään pitäjässä. Jos me emme saa ostettua toisia sukkia tai viimeisintä leipää, ei se haittaa mitään. Mutta toisilla ei ole sukkia tai leipiä lainkaan, Torkkola toteaa.
Kommentointi on suljettu.