Urheiluseuroissa ja muita vapaa-ajan harrastuksia järjestävissä yhdistyksissä eletään jännittäviä aikoja. Kaudet joko alkavat elo–syyskuussa tai ovat loppusuoralla. Talvilajien joukkueisiin ja ryhmiin kerätään osallistujia ja vetäjiä, ja kesälajeissa tsempataan porukoita tai yksittäisiä urheilijoita jaksamaan ja pärjäämään kausi loppuun.
Kesä- ja talvilajeista puhuminen alkaa toki olla tarpeetonta ja vanhanaikaista. Jääkiekkoa ei pikkukunnissakaan pelata enää ulkojäillä, koska niitä ei ole. Niinpä treenit alkavat elokuussa. Jalkapallossa taas kausi katkeaa loppusyksystä hetkeksi jatkuakseen halleissa, saleissa ja lämmitetyillä ulkotekonurmilla läpi talven. Ensi kauden joukkueita kasataan jo.
Esimerkiksi Akaassa tekonurmea ei ole neliömetriäkään sen enempää ulkoilmassa kuin hallissa. Siksi talvivuoroja on haettava Valkeakoskelta, ja osittain siksi Viialan Peli-Veikkojen juniorit voivat nykyään siirtyä halutessaan 11-vuotiaina Hakan junioreihin. Toijalan Pallo -49:stäkin pelaajia on kautta aikain virrannut itään, vaikka virallista sopimusta seurojen välillä ei ole. Myös Hakan alla toimiva Etelä-Pirkanmaan taitokoulu haalii junnuja saman katon alle jo tätäkin nuorempana, mutta harjoituksia kierrätetään ympäri seutukuntaa.
Akaan oma tekonurmikenttä tai tekonurmihalli saattaisi mahdollistaa oman kaupungin joukkueen kasassa pysymisen myös vanhemmissa junioreissa. Silloin seuroilta vaadittaisiin todellista yhteistyötä ja Akaa-henkeä. Junnujen siirtymisen lisäksi nykytilanteessa tapahtuu valmentaja- ja talkoovuotoa, vaikka yhteinen etu toki on, että edes seutukunnalla on joukkueet vanhemmissakin junioreissa. Myös vanhempien lompakot tyhjenevät naapurikaupunkiin harjoitusvuorojen ja kotipelireissujen yhteydessä.
Valkeakoskellakin tiedetään, että pelkästään heidän omien ikäluokkien innokkuus ei riitä. Toisaalta akaalaisissa joukkueissakin täytyy muistaa se, että estämällä tai yrittämällä estää pelaajan siirtyminen toiseen porukkaan tehdään vain hallaa pelaajalle, hänen perheelleen sekä omalle joukkueelle ja koko seuran toiminnalle.
Se, että harjoitusmatkat kasvavat ja -määrät lisääntyvät samalla kun pelaajatkin kasvavat, pienentää vähä vähältä pelaajarinkiä. Osa haluaa harrastaa muuta tai ottaa lajin rennommin ja pitää samalla hauskaa kavereiden kesken. Näin tekevät Akaassa kuutosdivaria pelaava FC Mietokastike sekä tuoreempi ja nuorempien pelaajien kasaama Viialan Ajax. Hatunnoston arvoisia porukoita molemmat.
Ainutlaatuinen aamuhetki
Tänään suurin osa Akaan Seudun tilaajista on saanut lehtensä ensimmäistä kertaa postiluukusta tai postilaatikkoon jo aamuyön pimeydessä. Kun Akaan Seutu saapuu varhaisjakelussa, sen tuoreimpaan antiin ehtii tutustua jo ennen työpäivää tai kouluun lähtöä. Osa lukijoistamme lukee tätäkin kirjoitusta aamukahvia juodessaan. Painakaa mieleen, miltä se tuntui ennen kuin tavasta tulee rutiini. Vapaapäivinä tai muuten kotona ollessa paikallislehden saapuminen ei enää vaihtele päiväpostin jakelun aikataulun mukaan.
Toivottavasti lukijamme nauttivat tästä muutoksesta yhtä paljon kuin me, ensi vuonna 100 vuotta täyttävän lehden tekijät. Paperilehti on edelleen vahva vaihtoehto paikallisten asioiden seuraamiseen, vaikka kaikki Akaan Seudunkin aineisto löytyy myös verkkolehdestä ja näköislehdestä. Näissä kanavissa on monesti kerrottu se, minkä perään muilla foorumeilla paljon myöhemmin kysellään.
