Kirjailija Antti Tuuri on joskus sanonut, että viisaus Pohjanmaalla on ikääntyneillä naisilla. Tuo lause herätti minut pohtimaan, millä perustein Tuuri oli tullut tuohon uskomukseen.
Olen jo sen ikäinen, että minäkin olen elämää nähnyt ja kokenutkin, joten elämänviisauttakin on ohitseni joskus matkannut. Mistä se on voimavaransa saanut, se on herätellyt uteliaisuuttani.
Naisen kehitys aikuisuuteen ja näin ollen elämänviisauteen lähtee lapsuuden avuttomuudesta. Sitten tulee tämä kikattelukausi, jossa on tarvis kikattaa vaikka mitään aihetta ei olisikaan. Seuraava merkittävä kausi on tämä korkokenkien kopisteluvaihe, jossa hän näillä keinoin niin sanotusti rivien välistä tiedottaa, että minusta on nyt tullut nainen.
Tämän jälkeen eli tuloksena hän toteuttaa naiselle tarkoitetun tehtävän: hän menee naimisiin. Tekee lapset, kasvattaa niistä uuden sukupolven maailmalle jatkamaan elämää.
Lapset ovat lähteneet, hän on saattanut miehensä hautaan, ja näin hän on yksin. Mutta nyt hänellä on seuranaan tuo elämänviisaus, joka siis tulee elämän kokemuksesta eikä vain oppikirjoista.
Sen sijaan miehen elämänkaari on vähemmän monivaiheinen: ensin on tietysti tämä avuton lapsuus. Sitten tulee koltiaisvaihe, jossa koetellaan luvattuja ja luvattomia rajoja. otetaan omena naapurin puusta, vaikka omassakin olisi ottamista, tai muuta pientä luvattomuutta ja katsotaan riittääkö se merkiksi, että olen tehnyt jotain luvatonta.
Seuraava kehitysvaihe onkin sitten se, johon moni mies takertuu jopa loppuelämäkseen: Hän jää siihen kolmetoistavuotiaan mopopojan satulaan. Totta kai hän vaihtaa moponsa menevämpään ajopeliin. Mutta se on sitten yhtä pörinää koko elämä ihan sinne saattohoidon tuolle puolen.
Tämän voi todeta suomalaisen kyläyhteisön kahvilassa päivittäin: ”Kuinka se lähti pörisemään, silloin kun minulle vielä annettiin ajolupa, ja lähtisi vieläkin, jos se lääkäri olisi uskonut minut ajokuntoiseksi.” Ja tämä ”elämänkokemus” tiedotetaan kovalla uholla ja uskomuksella, että tämä on jotain suurta. Elämänviisaudeksi tätä tuskin voidaan määritellä.
Yhdyn kirjailija Tuurin mielipiteeseen elämänviisaudesta, että se on iäkkäillä naisilla, sillä lisäyksellä, että se ei rajoitu vain Pohjanmaalle vaan tuo totuus pätee tänä päivänä koko meidän kulttuurissamme.
Toivo Lappeteläinen
