Väinö Linnan ikonin Tuntemattoman Sotilaan vänrikki Koskelasta ei ole koskaan ollut suomalaisen johtajan esikuvaksi. Tämä selvisi niille, jotka malttoivat istua perjantaina puolitoista tuntia Työväen musiikkitapahtuman paneelissa kuuntelemassa puhetta hyvästä johtajuudesta.
Siinä missä lähes tuppisuu Koskela ryyppäsi alaistensa kanssa ja riiteli omien esimiestensä kanssa, nykyjohtaja on empaattinen, tavoitteellinen ja tarvittaessa hyvin kova. Johtajuus on tehtävä, jossa kukaan ei ole seppä syntyessään ja jossa joka päivä kasvetaan. Reservinupseerikoulustakin tulee johtajia vain sodan ajan puolustusvoimille.
Paneeliin Valkeakoskella osallistui kivan erilainen joukko, Teollisuusalojen ammattiliittojen tuore puheenjohtaja Heli Puura, sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne, Koneen muotoilujohtaja Anne Stenroos, Billerud-Korsnäs Finlandin toimitusjohtaja Risto Hovi, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen.
Yritykset murroksessa
Yrityksien toimintaan ja niiden johtamiseen vaikuttaa liikkeenjohdon konsultin Kari Kasasen mielestä tällä hetkellä kolme muutostrendiä: 1) kaikista on tulossa asiantuntijaorganisaatiota, jossa tiimijohtajat tekevät perinteistä johtamistyötä ilman muodollista valtaa ja ilman johtamiskoulutusta, 2) ihmisten käyttäytyminen on muuttunut, mikä ajaa toimialan toisensa jälkeen vaikeuksiin. Aiemmin tehdyt hienot asiakashallintajärjestelmät ja asiakkaiden segmentoinnit joutavat silppuriin, 3) teollistumisen kolmas aalto on jo todellisuutta niin kaupassa, mediassa, matkatoimistoissa kuin muillakin aloilla.
Asiantuntija on usein huono johtaja
– Olin aikanaan Erityisalojen toimihenkilöliiton puheenjohtaja. Siellä on paljon asiantuntijatehtävissä olevia ihmisiä erityisesti ITC-puolella. Mikä siellä oli silmiinpistävää? Ihmiset, jotka eivät olleet saaneet minkäänlaista esimieskoulutusta, joutuivat hyvinä asiantuntijoina esimiestehtäviin ja se tuotti huonoa tulosta. Tähän kun pistetään päälle organisaatioiden jatkuva muuttuminen, jossa pitäisi kyetä ihmistä motivoimaan ja saada tekemään tulosta, ollaan ison ongelman äärellä, sanoo puheenjohtaja Antti Rinne.
– Minultakin usein kysytään, voiko asiantuntijoita johtaa. Kyllä voi johtaa, pitää johtaa ja meillä on velvollisuus heitä johtaa. Ihmiset kaipaavat johtajuutta. Jos meillä on sellainen yritys, jossa on johtajuusvaje, sen huomaa ulkopuolinenkin nopeasti, jatkaa Matti Apunen.
Matti Apunen johti päätoimittajana Aamulehteä. Hänelle sanottiin talon olevan puolittain taiteellinen yhteisö, jota ei voi johtaa. Aamulehti oli tekijöidensä mielestä itse ohjautuva asiantuntijaorganisaatio.
– Itseohjautuva asiantuntijaorganisaatio muistuttaa sadan metrin juoksua ilman suuntavaistoa. Minusta ei tykatty.
Fiksu on lojaali työlleen
Muotoilujohtaja Anne Stenroosin mielestä luovat ja fiksut ihmiset eivät ole koskaan lojaaleja organisaatiolle.
– Tämä johtajan on hyvä muistaa. Ne ovat lojaaleja asialleen, sille kutsumukselle, jonka he haluavat toteuttaa elämässään. Yleensä tällaisilla ihmisillä on majakka päässään, vaikka he eivät sitä ehkä tiedostakaan. He kaipaavat haasteita omaan matkaansa, ja johtaja antaa niitä.
– Meillä jokainen organisaatio parkuu sitä, mistä saadaan innovatiivisia luovia ihmisiä töihin. Sitten kun nähdään kuva Einsteinistä tukka pystyssä, kukaan ei halua jatkaa keskustelua tämän tyypin kanssa. Meillä on oppimista tässä, sanoo Stenroos.
Johtaminen on Antti Rinteen mielestä kovassa murroksessa. Käskyttäminen on vanhanaikaista.
– Työelämän rakenteiden muutos on johtanut siihen, että johtaminen on murroksessa. Hierarkiajohtamisen aika on aika monessa työtehtävässä ohi. Tärkeintä on saa johdettava joukko ymmärtämään, mihin ollaan menossa ja mikä on työntekijöiden rooli tässä, sanoo Rinne.
Jokainen organisaatio on Marja-Liisa Mankan mielestä olemassa jotakin tarkoitusta varten.
– Eihän voi olla niin, että jokainen organisaatiossa hakee sitä tarkoitusta, sehän voi olla erilainenkin kuin johdolla. Johdon tehtävä on olla määrätietoinen, mutta kannustava, innostava ja mahdollistava. Ilman hyviä työntekijöitä ei tule hyviä johtajia. Johtajan rooli on olla suunnan näyttäjä ja eteenpäin viejä, sanoo Manka.
Aivot aina mukaan työpaikalle
Risto Hovi aloitti nykyisen tehtävänsä 2013. Jotta yrityksen saamiin haasteisiin voitiin vastata, oli henkilöstö saatava mukaan. Henkilöstölle järjestettiin koulutusta ajatteluun ja tarjottiin työkaluja muutokseen.
– Elävästi jäi mieleen yhden työntekijän kommentti. ”Tarkoitatko sinä nyt sitä, että kun minä olen 30 vuotta tähän tehtaaseen tullut ja minulle on aina sanottu, että älä jumalauta tuo niitä aivojasi tänne, vaan tee niin kuin käsketään, niin nyt sä sanot, että pitää ajatella.” Tässä jotenkin kulminoituu haasteeni johtamisessa, kuinka rakennan organisaatiota niin, että saan kaikki mukaan. Enkä minä toki tätä yksin tee, vaan omien alaisteni kautta, miettii Hovi.
Heli Puuran mielestä menestyvässä yrityksessä tehdään hyvin tasavertaisesti töitä. Johtaminen ei ole käskyttämistä, vaan suunnan näyttämistä.
– Olen kevään aikana käynyt monilla kemian-, kumi- ja graafisen alan työpaikoilla ja täytyy sanoa, että Suomessa työntekijät tekevät todella vaativaa työtä. Muun muassa uutta tietotekniikkaa tulee koko ajan. Koko ajan saadaan oppia a elinikäinen oppiminen takaakin yrityksen kilpailukyvyn ja menestyksen. Siellä työskennellään tiimeissä. Minun mielestäni niissä yrityksissä, joissa tehdään tulosta, henkilöstö viihtyy ja jaksaa tehdä tulosta.
Menestys on sovittavissa
Puheenjohtaja Antti Rinne sanoo kiertäneensä Suomessa 2013 työnsä puolesta peräti 162 erilaista yritystä. Ministerinä viime talvena hän kiersi lisää.
– Silmiinpistävää oli se, että yrityksissä, jotka menestyivät, oli pelisäännöt sovittu miten toimitaan. Meistä kaikki eivät ole suinkaan asiantuntijatehtävissä, että pystyisivät itseään johtamaan omia työtehtäviään. Menestyvät yritykset näyttivät siisteiltä, käytävät olivat puhtaat ja tavarat järjestyksessä. Menestys on sovittavissa. Kun pelisääntöt on selvät ja tavoite kaikkien tiedossa, sitoudutaan, sanoo Rinne.
Toimitusjohtaja Risto Hovin mielestä tavoitteiden asettaminen on johtamisen tärkein tehtävä.
– Siinä mennään usein metsään. Osmo A. Wiio on todennut, että viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa. Jokainen miestä kokee ja tulkitsee kuulemansa eri tavalla. Silloin kun viestimme tärkeitä asioita vaikkapa yrityksen tulevaisuudesta, täytyy todella tarkkaan miettiä, miten viesti menee perille. Pitää muistaa se, että ihmisten toimintaa ei ohjaa todellisuus, vaan pelkästään heidän käsityksensä todellisuudesta. Ja voi vakuuttaa, että se on useimmiten meillä kaikilla erilainen, sanoo Hovi.
Tavoitteisiin sitoudutaan Heli Puuran mielestä parhaiten, kun ne eivät tule käskyinä johtoryhmältä.
– Hyvä johtajuus tarkoittaa sitä, että organisaatio pystyy luovasti kehittymään ajassa ottaen huomioon monenlaisia asioita. Tavoitteiden asettaminen on toki tärkeää, mutta on muistettava, että työpaikalla on paljon vanhaa perintöä, johon ei voi vaikuttaa. Sitten on ulkoisia tekijöitä, joihin on vain sopeuduttava. Sitten on asioita, oma työ, johon pitää saada vaikuttaa, sanoo Puura.
Entäpä luovat ihmiset, he joille työ on osa vapaa-aikaa ja päinvastoin. Entä ovatko kaikki luovia?
– Monille luoville ihmisille olen sanonut, mitä jos hankkisit elämän. Mitä jos tekisit jotakin ihan muuta, miettii Matti Apunen.
Hän ei usko myöskään yrityksien järjestämiin luovuusretriitteihin, joissa koko henkilöstö viedään pitokartanoon aivomyrskyämään.
– Olen järjestänyt niitä elämäni aikana monta. Niissä ei koskaan syntynyt suuria ideoita, eikä edes keskikokoisia ideoita. Niistä syntyi hyvin pieniä ja noloja ideoita velvollisuuden tunnosta juuri ennen kuin baari aukesi. Parasta ideointia on se, että meillä on koko ajan toiminnassa pieniä ryhmiä, jotka tuottavat työn ääressä ideoita, hän jatkaa.
Keskustelu hyvästä johtamisesta varmasti jatkuu. Arvokeskustelijat ry:n Valkeakosken paneeli oli todella hyvä avaus – jälleen kerran.
