Istuin täpötäydessä katsomossa ystäväni kanssa. Näimme rentoa heittäytymistä, monien pikku detaljien ryydittämää eläytymistä. Oli notkeaa liikuntaa ja laulua. Oli vartalon ja rytmin hallintaa. Oli asiallisuutta, kiukkua, reippaasti pursuavaa intoa ja rohkeutta.
Kotimatkalla keskustelu kävi vuolaasti. ”Onpa hersyvä ja hyvä mieli.” ”Ylpeys pakkaa päälle, kun meillä on näin tasokas teatteri.” ”Kelpaisi tulla kauempaakin katsomaan.” ”Näyteltiinpä ennenkin ja aina vain paranee.”
Näimme kuinka suuret joukkokohtaukset täyttivät hallitusti koko näyttämötilan. Monet sisääntulot olivat hauskasti yllätyksellisiä. Pääroolien esittäjillä oli poskimikit, mikä auttoi puheen kuuluvuutta ja selkeyttä. Kaikki pienimmistä suurimpiin olivat samaa joukkoa, minkä katsomossa voi selvästi tuntea.
Näyttämöllä on usein vaikeasti toteutettavia kohtauksia. Nyt ne onnistuivat kun oli kekseliäisyyttä ja luovuutta. Esimerkiksi Viertolan härät oli erinomaisesti oivallettu heinähankojen paukettakin hyväksi käyttäen.
Toijalan Näyttämöllä on kosolti musikaalista ja liikunnallista osaamista. Sen saimme taas kuulla ja nähdä. Lauluja ja tansseja saattoi mielihyvin seurata. Ei tarvinnut jännittää esiintyjien puolesta.
Yli puolen sadan esiintyjän ajanmukainen puvustus ja sen huolto tuntuu pienen teatterin oloissa suorastaan kunnioitettavalle saavutukselle. Vanhan mökkiasumuksen ja sen piha-alueen lavastus oli yksinkertaisen sopiva ja helposti muunneltava.
Kirkkaasti jäi mieleen vaikuttava loppukohtaus Suomenmaa. Saimme nähdä miten veljesten riehakka nuoruudeninto laantui miehuuden tasaiseen oloon ottamaan vastuun siitä, mitä elämä vastaisina aikoina heille antoi
Väliajalla oli nautinto juoda pullakahvit ja syödä hyvään suomalaiseen kesäteatteriin ehdottomasti kuuluva grillattu makkara sinapin kanssa.
Hyvää jatkoa, suuret kiitokset!!
Liisa Villanen
