Kun Eija Mäenpää vuonna 2010 avasi Lastenvaunumuseo Mukelon Viialan Riitiälässä, oli vaunuja ehkä satakunta. Nyt niitä on jo kolmisensataa. Viialan vanhimmassa talossa, Toorikan tilan 230-vuotiaassa päärakennuksessa, sijaitsevassa kotimuseossa on esillä kotimaisia ja ulkomaisia vaunuja 1870-luvulta 2000-luvulle. Museo on ainoa laatuaan Pohjoismaissa.
Eija Mäenpään kipinä lastenvaunuihin syttyi, kun perheen 1970-luvulla syntyneet pojat olivat pieniä. Perheenäiti halusi tukevat vaunut, jotka kestäisivät sekä pienemmän että isomman lapsen painon, kun kolmikko kulki Riitiälästä kylälle. Mieleiset, englantilaiset Silver Crossit, löytyivät valkeakoskelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Nyt sinivalkoiset vaunut ovat esillä museossa.
– Kun vaunuja alkoi kerääntyä, kaverit sanoivat, mitä sinä niitä yksin ihailet, ja kehottivat laittamaan tienposkeen kyltin, Eija Mäenpää muistelee museon perustamista.
Koska kaikki eivät mahdu näytille kerralla, Mäenpää vaihtelee esillä olevia vaunuja kuukausittain ja pyrkii tuomaan esiin muutenkin ajan tyyliä.
Eija Mäenpään mukaan englantilaiset Silver Crossit ovat lastenvaunujen Rolls-Royceja. Silver Crosseja valmistetaan nykyisin tilauksesta. Niille tyypillistä ovat tilava koppa ja iso kuomu. Nämä 1960-70-luvun vaunut ovat olleet käytössä kolmella lapsella. Kullan väriseksi maalattujen Silver Crossien vaunukoppa on peltiä. Isommat renkaat ovat 24,5-tuumaiset.
Vaunuja käytettiin ensin kartanoissa
Museon aarteita ovat rottinkivaunut ja kuninkaallistenkin suosimat Silver Crossit. Prinssi William ja herttuatar Catherine hankkivat laivastonsiniset Silver Crossit, kun prinssi George syntyi. Mäenpäällä on Silver Crosseista on lähes kaikki mallit.
Vaunuja on kymmenestä eri maasta. Suurin osa on kotimaisia valmistajina Upo, Heteka, Joutjärvi eli Jovi sekä Ora-merkistään tunnettu noormarkkulainen Oravisto eli nykyinen Orasell, joka ainoana toimii vielä alalla. Suunnittelu sekä kangasosien ompelu yhden mallin osalta jatkuvat Suomessa. Massatuotanto on siirretty Kiinaan.
Mäenpään mukaan Suomessa lastenvaunuja hankkivat ensimmäisenä vauraat kodit ja kartanot.
– Lastenvaunut yleistyivät, kun 1920-luvulla alettiin valmistaa kotimaisia vaunuja. Sota-aikana raaka-aineet laitettiin taas muihin tarkoituksiin.
Raattaat kertovat museon aukiolosta
Mäenpää etsii vanhoja vaunuja netistä ja alihankkijoidensa avustuksella. Vaunuja myös tarjotaan ja tuodaan kotimuseon pitäjälle. Huonokuntoisimmat päätyvät varaosiksi. Lähes kaikki vaunut vaativat jonkinlaista kunnostamista.
– Olen yrittänyt hillitä vaunujen hankkimista, koska varasto on täynnä. Vanhoja vaunuja löytyisi kyllä edelleen, mutta ne myös maksavat maltaita, Mäenpää kertoo.
Lastenvaunumuseo on avoinna pääsääntöisesti päivittäin tai sopimuksen mukaan niin pitkälle syksyyn kuin ilmat sen sallivat, koska osa vaunuista on ulkona. Aukiolosta kertovat lastenrattaat Riitiäläntien varressa.
Eija Mäenpää on virkannut näihin vaunuihin uuden koristepitsin.
Vaaleansiniset Upot on valmistettu puusta ja ovat ajalta ennen sotia.
Hetekan valmistamat mustat matalat lastenvaunut 1930-luvulta on tehty vanerista.
Autoistaan paremmin tunnetun Opelin rattaat vuodelta 1910.
Hetekan valmistamat mustat matalat lastenvaunut 1930-luvulta on tehty vanerista.
Englantilaiset rottinkivaunut vuodelta 1870 ovat museon vanhimmat. Ne ovat löytyneet kartanon vintiltä Vaasasta. Vaunuissa on rautapyörät. Kuomu ja kuomun reunaa koristava pitsi ovat alkuperäiset.
Rottinkivaunut 1910-luvulta ovat luultavasti englantilaiset.
Kotimaiset Jovit vuodelta 1967.
Alkuperäinen pitsi on säilynyt museon vanhimmissa vaunuissa.
Lastenvaunumuseo sijaitsee Toorikan tilan vanhassa päärakennuksessa, joka on Viialan vanhin rakennus. Hirsitalossa vaunut säilyvät kunnossa.
Viimeisimmät kommentit