Vuonna 2010 uudelleen henkiin herätetyn Kalvola-Seuran toissalauantainen kotiseuturetki keräsi kokoon bussilastillisen sekä entisiä että nykyisiä kalvolalaisia. Runsaat kuusi tuntia kestänyt retki oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua paikkakunnan nähtävyyksiin.
Ensimmäinen kohde oli suurimmalle osalle matkalaisista uusi kokemus. Simo Viljasen moottorisahamuseon nimellä kulkeva museo on paljon muutakin kuin metsureiden työkaluja esittelevä paikka. Kierrellessään eri ”osastoja” retkeläinen toisensa jälkeen sai kokea nostalgisia hetkiä. Huoneesta, jonne on koottu kaikkea mahdollista tavaraa entisaikojen sekatavarakaupasta, löytyy kahvipurkkeja, karamellirasioita, nappeja …
Kouluaikojaan voi muistella tilassa, jossa on esillä koulukirjoja ja muita koulutarvikkeita. Hyvässä järjestyksessä omissa tiloissaan ovat myös niin puhelimet, kirjoituskoneet, vanhat työkalut, polkupyörät. perämoottorit kuin vanhat öljykanisteritkin. Ihastuneita kommentteja kuului kaikkialta.
– Uskomaton paikka. Tällaisen olemassaolosta ei monellakaan ole ollut tietoa. Jotenkin olisi hyvä saada sanaa kiertämään, totesi Mauri Järvinen.
– Miten on yksi mies voinut koota näin hienon kokoelman kaikkea ihmisen elämään liittyvää esineistöä, päivittelivät ihmiset kahvikupposen ääressä.
Viljanen kuten toinen myöhemmin retkellä tavattava museomies, Matti Hietala, pitävät museoitaan omalla kustannuksellaan ilman tukia, joten mainostaminen on jäänyt vähiin. Viljasen museo on avoinna sunnuntai-iltapäivisin, muuten näihin museoihin on sovittava käynti omistajaan yhteyttä ottaen.
Tapaamisia Tappitorilla
Taljalan kylästä ja sen asukkaista kertoi huumorilla höystetysti suutari Hilja Heino. Bussi pysähtyi Tappitorille, jonka laidalla on yksi suomalainen harvinaisuus. Siellä on postikoppi, jonka seinässä on 50 lukollista luukkua, joihin postinkantaja sisäpuolelta jakaa postin ja kylän asukkaat hakevat postinsa luukustaan omilla avaimillaan.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin kylässä oli kolme kauppaa ja koulu ja graniittilouhos, mistä on lähtöisin myös Eduskuntatalon graniitti.
Tappitori-nimen synnystä on monta versiota.
– Yhden mukaan pojat istuivat tässä katsoa tapittamassa tyttöjä, toisen mukaan nimi on tullut ratsutilan hevosista, joilla oli isot tapit, naurattaa Heino kuulijoitaan.
Kotiseuturetki jatkui Taljalasta Pirttikosken koululle, missä odottivat keittolounas ja koulun puuhamies, ohjaaja Seppo Holttinen omine tarinoineen koulusta ja vähän teatteristakin.
Ydinfyysikko hurahti Toyota-autoihin
Rimmilän kylässä Vesikiven tilalla automuseota pitävä diplomi-insinööri Matti Hietala teki pitkän uran Puolustusvoimien koeampumalaitoksen ulkoballistikkona ja Outokummulla kehittäen radioisotooppitekniikkaan ja röntgensäteilyyn perustuvia prosessianalysaattoreita paperiteollisuuteen, kaivosteollisuuteen ja öljynjalostamoille. Jäätyään vajaat kymmenen vuotta sitten eläkkeelle hän saattoi paneutua täysillä harrastukseensa, Toyota-autoihin.
– Hurahdin Toyotiin jo 1960-luvun lopulla, kun ostin ensimmäisen Corollani. Olen pitänyt aina vanhan autoni ostaessani uuden. Siitä se keräilyvimma alkoi. Joitakin autoja olen ostanut myös varaosiksi, kertoo Hietala.
Lähes kaikki Hietalan talleissa olevat lähes 40 autoa ovat ajokuntoisia, kuusi niistä on museorekisterissä. Joukossa on myös muutama harvinaisuus, ainoita Suomeen tuotuja kappaleita.
Hietalan automuseo luonnollisestikin kiinnosti enemmän miespuolisia retkeläisiä, kun taas naisten aika kului hyvin Vesikiven tilan kauniita kukkaistutuksia ja vanhoja rakennuksia ihaillessa.
Eläkkeelle jäätyään Matti Hietala muutti kokonaan Helsingistä äidinisänsä synnyintaloon Rimmilään, eikä kadu muuttoaan.
Talkoilla tehty rukoushuone
Automuseolta matka jatkui Rimmin kauniille ja valoisalle rukoushuoneelle, jota esitteli Erkki Lindqvist. Vuonna 1936 talkoovoimin rakennetun rukoushuoneen paikan päällä veistetyt hirret hohtavat kuin uudet. Lamput on saatu Kalvolan kirkosta, kun sinne hankittiin uudet. Rukoushuoneessa on tehty kerran pintaremonttia, mutta se on lähes alkuperäisessä kunnossa.
Kesällä rukoushuone toimii tiekirkkona ja tarjoaa hiljentymisen mahdollisuuden myös kylän ulkopuolisille. Kesäretkeläisten vierailu päättyi Suvivirteen, jota säesti harmonilla Ulla Eerola.
Ruuttahuone on herännyt eloon
Viimeinen vierailukohde oli Kutilan ruuttahuone, joka on kunnostettu sisältä oleskelutilaksi.
– Olemme pitäneet tässä yhdet kesäjuhlat jo ja tarkoitus on tehdä siitä perinne, kertoi Heikki Tammisalo Kutilan kyläyhdistyksestä.
Pihalla oli esillä 1920-luvun paloauto, jolla aikoinaan on enemmän tai vähemmän kiiruulla ajettu sammutustöihin.
Ruuttahuoneen taakse on pystytetty vanhan ajan kyläkeinu, jollaisen käytön EU muutama vuosi sitten yritti lailla kieltää.
Kun kesäretki oli ohi, tuntuivat kaikki matkalaiset tyytyväisiltä näkemäänsä ja kokemaansa.
– Kyllä oli antoisa matka, niin paljon tuli nähtyä uutta ja sellaista, mistä ei ennestään mitään tiennyt, kiiteltiin.
Pitja, nuorin retkeläisistä totesi: – Oli kiva, kun ei kerrottu asioita liian virallisesti, vaan oli huumoria ja hauskaa. Jaksoi kuunnella. Sekin oli kiva, kun ei ollut kiire ja sai katsella ihan rauhassa.
