Mitä tapahtuu siinä, jossa näyttää jotakin tapahtuvan. Radiohiljaisuus on aina merkki siitä, että jotakin on tapahtumassa. Jos kriisi- tai sotatilanteissa radioliikenne hiljenee, tietää se hyökkäyksen alkamista aivan kohta. Näin on ollut ja näin on aina oleva.
Radiohiljaisuudesta ei ole maailmalla tietoakaan, pikemminkin päin vastoin.
Näyttääkö jotakin tapahtuvan? Kreikka on kuilun partaalla ja maan tilannetta käsitellään jokaisessa itseään kunnioittavassa tiedotusvälineessä. Yle tekee aiheesta yhden uutiskokonaisuuden, jota sitten kuunnellaan päivä radiossa ja ilta televisiossa. Sama vakavasti sairas kreikkalainen eläkeläinen itkee koko päivän kohtaloaan. Eikö maassa todellakaan tapahdu mitään muuta uutisoitavaa? Missä ovat esimerkiksi laivanvarustajat nyt?
Mitä tapahtuu Ukrainassa? Se ei ole nyt uutisten valokeilassa, joten siellä voi tapahtua mitä tahansa yllättävää. Kuka tiedotusväline päivystää? Yllättävän vähälle huomiolle jäi viime viikolla kerrottu väite, että Venäjä olisi kaikessa hiljaisuudessa harjoitellut joidenkin Itämeren rantojen miehittämistä? Ja mistä se kertoo, että Yhdysvallat tuo raskasta panssarikalustoa Eurooppaan.
Suomikin on toimelias. Miltei jokainen asekuntoinen mies sai keväällä kirjeen, uusia joukkoja perustetaan ja hävittäjien ostoa pohditaan näyttävästi. Evp. kenraali Gustaf Hägglund marssii kuitenkin kameroiden eteen kertomaan, että ei mitään hätää. Venäjä loukkaa Suomen ilmatilaa ja joku sukeltelee pääkaupungin edustalla, mutta ole huoleton, pojat ovat valveilla.
Iltapäivälehdet tosin tekevät parhaansa luodakseen sotahysteriaa ja jokainen naapurin räsähdys uutisoidaan näyttävästi. Naivia.
Ei todellakaan ole kysymys mistään radiohiljaisuudesta. Mutta edelleen on kysyttävä, mitä tapahtuu siinä, jossa näyttää jotakin tapahtuvan.
Hivenen historiaa. Robert Brantbergin eversti Reino Hallamaasta kirjoittama kirja Voiton avaimet ei ole kaunokirjallinen saavutus, mutta muuta hyvin mielenkiintoista kirja sisältää. Reino Hallamaa on Suomen radiotiedustelun isä. Eversti ansaitsisi suuremmankin julkisuuden, mutta tiedustelupiireissä hänen nimensä tiedetään kyllä edelleen.
Hallamaa kertoo muistelmissaan, kuinka jo 1930-luvun alussa, kauan ennen toisen maailmansodan puhkeamista, pystyttiin diplomaatti- ja sotilasradioliikennettä kuuntelemalla ja koodeja avaamalla päättelemään yhtä ja toista. Hallamaan radiojoukot tiedustelivat oikein Talvisodan syttymisen. Yhteistyössä ystävien ja vihollistenkin kanssa Euroopassa, taas saatiin tietää niin Neuvostoliiton kuin Saksankin ajatukset ja suunnitelmat kauan ennen kuin mitään tapahtui. Brittejäkin kuunneltiin, samoin Yhdysvaltoja. Suomen valtiojohdolle ei tosiasiassa tullut mikään sittemmin 1930-luvulla tapahtunut yllätyksenä.
Hella Wuolijoki oli (ja on) tunnettu suomalainen kirjailija ja poliitikko. 1938 hän kirjoitti Niskavuoren leipä -nimisen teoksen, josta myöhemmin tehtiin lukuisia elokuvia. Tässä kirjassa Wuolijoki pistää Niskavuoden vanhan emännän Loviisan pohtimaan maailman uutisia. Taitaa olla sota tulossa. Vahvasti vasemmistolainen Wuolijoki kykeni verkostoistaan saamistaan tiedoista päättelemään, mitä tuleman piti.
Jotakin siis tapahtuu aina siinä, missä näyttää jotakin tapahtuvan – jotakin, joka ei näy, jonka ei haluta näkyvän tai jota ei ymmärretä. Heinäpoudat tulevat ja Radio Suomi soi.
