Suvivirsi on olennainen osa suomalaista kulttuuria ja kuuluu kesän aloittamiseen, siinä missä valkolakit, todistukset, ruusut ja päättötodistukset sekä lasten, nuorten, vanhempien kuin opettajienkin ilotkin. Onnea jokaiselle todistuksen saavalle. Onnea uusille ylioppilaille!
Suvivirsi on ilon laulu, jota nälkävuosien runtelema kansa lauloi toivoen parempaa. Kun aurinko paistoi ja lämmitti routaisen maan, virisi usko tulevaan. Ehkä tästä sittenkin selvitään. Vuosien 1886–1868 suuret nälkävuodet merkitsivät nälänhätää Suomessa ja muuallakin Länsi-Euroopassa. Yksin Suomessa kuoli noina vuosina nälkään kahdeksan prosenttia väestöstä. Ruotsalaista alkuperää oleva suvivirsi nousi suomalaisten toivonlauluksi. Tekstin epäillään olevan jo 1600-loppupuolelta. Virren tekijänä on kauan pidetty Israel Kolmodinia (1643–1709) Visbystä, mutta tätä ei ole pystytty varmentamaan. Sävel on hyvin tarttuva, ja sitä epäillään ruotsalaisen kansansävelmäksi.
Yhtenäiskulttuurin murtuessa on tullut tavaksi arvioida kriittisesti kaikkea sitä, mitä yhtenäiskulttuuri äärimmilleen vietynä edusti. Arvomme ovat olleet 1990-luvulta lähtien hyvin kriittisen keskustelun kohteena. Kristillisiä arvoja on ollut yhä helpompi pilkata, koska sittenkin hyvin moniarvoisen kirkon on ollut entistä vaikeampaa puolustautua. Jos kumarrat yhtäälle, pyllistät toisaalle. Hyvinkin humaani keskustelu saattaa yhtäkkiä muuttua saatanallisiksi säkeiksi.
Tähän arvoja kyseenlaistavaan keskusteluun on joutunut myös suvivirsi. Sen laulaminen koulujen kevätjuhlissa kyseenalaistetaan muun muassa sillä perusteella, että oppilaiden joukossa on muita kuin kristinuskoa tunnustavia, ja uskonnottomiakin. Kyseenalaistajat ovat oikeassa ja väärässä. Suvivirsi on syvästi uskonnollinen laulu, mutta olennainen osa aitoa suomalaista yhteiskuntaa. Yhtenäiskulttuuria murrettaessa on aina muistettava, että suomalainen yhteiskunta on evankelisluterilainen luomus.
Kun yhtenäiskulttuuria murretaan, haetaan arvottomuutta. Suomeen kelpaa helposti mikä muu tahansa, mutta ei enää tyypillisesti suomalainen. Vanhempi väki näkee pahoina tapoina kaiken toisenlaisen, kun hyvät tavat on lupa romuttaa.
Keskustelun suvivirrestä voi hyvin liittää osaksi keskustelua suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Tänään tiedämme, minkälaisen hallituksen maa saa. Perjantaina nimitettävän hallituksen taival ei tule olemaan helppo, koska talouden ongelmiemme lisäksi olemme voimakkaassa kulttuurimurroksessa. Ehkä vaalituloksessa ja hallitusta muodostavissa puolueissa on nähtävissä myös yritys murroksen hillitsemiseen.
Globaali liberaali maailma on aika arveluttava paikka, koska siellä loppuen lopuksi kaikki ovat oman onnensa seppiä. Mikä onkaan hyvinvointivaltion vastakohta? Ei kai vain pahoinvointivaltio. Kokemuksesta moni tietää, että ilman välittämistä toisista ihmistä elämä ei onnistu. Pienenä kulttuurina Suomi on hyvin haavoittuva, jos emme luota toinen toisiimme, jos emme konservatiiveinakin mahdu samaan pöytää liberaalien kanssa ja päinvastoin.
Halutessamme suvivirsi sittenkin yhdistää meidät. Se on viesti sydämestä toiseen. Sen sanoma ei haavoita, pikemminkin kohottaa.
