Kylmäkosken seurakunnan alue kuului noin 240 vuoden ajan Sääksmäkeen ja oli sen jälkeen vuodesta 1658 Akaan rukoushuonekuntana. Kappeliksi se tuli vuonna 1892 ja vuonna 1897 itsenäiseksi seurakunnaksi. Vuoden 2007 alussa sekä Kylmäkosken että Viialan seurakunnat yhdistettiin Akaan seurakuntaan.
Kylmäkosken ensimmäinen, vuonna 1666 rakennettu saarnahuone oli pieni yksinkertainen hirsirakennus. Se sijaitsi Hautaan kartanon mailla nykyisen Kylmäkoskentien ja Haavistontien risteyksessä. Saarnahuone rakennettiin ilmeisesti kartanon omistajan, eversti Erik Pistolhjelmin aloitteesta ja tukemana. Piispa Gezeliuksen muistiinpanojen mukaan hän piti kappelissa ensimmäisen jumalanpalveluksen 29. huhtikuuta 1666.
Akaan kirkkoherran palkkaussopimuksen mukaisesti seurakunnan kirkkoherra ja kappalainen pitivät Kylmäkoskella jumalanpalveluksia vuorotellen. Lukkareista ensimmäiseksi mainitaan 1730-luvulla toiminut Mikko Martinpoika.
1700-luvulla alettiin jumalanpalveluksen jälkeen pitää pitäjänkokouksia. Vuonna 1767 kokouksissa alettiin vakavasti pohtia uuden saarnahuoneen rakentamista. Vanha saarnahuone oli niin ahdas, että juhlapäivinä osa seurakuntalaisista joutui seuraamaan jumalanpalvelusta ulkona seisten.
Saarnoja pakkasessa
Uusi kirkko, saarnahuone, valmistui vuonna 1779 lähes entisen paikalle. Siitä tuli pitkänomainen, kahdeksankulmainen, 180-neliöinen puukirkko, jossa oli 12 tinapuitteista 32-ruutuista ikkunaa. Alttaritaulua ei ollut.
Noin 20 neliön suuruinen sakaristo oli kirkon eteläsivulla ja sitä vastapäätä eteinen, jossa oli hirvensarvet lakkinaulakkona.
Alttarin luona oli penkit piispalle, lukkarille sekä Hautaan ja Jokihaaviston kartanoiden omistajille. Kirkossa ei ollut lämmityslaitteita, ja sen valaisimina oli suuria kynttiläkruunuja.
Kylmäkosken kappalaisena vuosina 1896–1900 toiminut Hannu Hahnsson (Haahti) (1865–1935) on helmikuussa 1900 kirjoittanut päiväkirjaansa, että otti koville pitää jumalanpalvelusta, kun pakkasta oli sisälläkin noin 35 astetta.
Uuden kirkon valmistuttua kappeliseurakuntaan palkattiin kirkon kassaa ja tilejä hoitava kirkkoväärti. Ensimmäinen heistä oli rusthollari Matti Mikonpoika Rossi.
Kylmäkosken kirkonvartijoista historiaan on erityisesti jäänyt 56 vuotta virkaa hoitanut Matti Helin. Hän tuli kirkonvartijaksi 17-vuotiaana, ja hänen kerrotaan koko uransa aikana olleen töistä pois vain kahtena sunnuntaina.
Haaveita oikeasta kappeliseurakunnasta
Kylmäkoskella ei ollut omaa hautausmaata. Papit asuivat ja tulivat muualta, saarnahuoneessa ei saanut jakaa ehtoollista, rippikoulu käytiin emäpitäjän kirkolla ja kirkonkirjat olivat Akaan pappilassa. Silti seurakuntalaisten piti maksaa muun muassa Akaan kirkon korjauskuluja ja papinmaksuja.
Jumalanpalvelukset pidettiin yleensä sunnuntai-iltapäivisin, koska pappi hoiti ensin Akaan kirkolliset toimitukset emäseurakunnassa.
Kylmäkoskelaisissa heräsi pikku hiljaa ajatus muodostaa Kylmäkoskelle oikea kappeliseurakunta, ja saarnahuoneelle anottiin vuonna 1815 samoja oikeuksia kuin varsinaisella kappelilla. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan vielä tapahtunut muita suurempia muutoksia kuin se, että saarnahuoneessa ryhdyttiin pitämään täydellisiä jumalanpalveluksia ehtoollisineen joka toinen sunnuntai.
Vuonna 1823 saarnahuoneelle alettiin puuhata tapulia ja kirkonkelloja, jotka sitten saatiinkin. Kellotapuli sijaitsi suunnilleen nykyisen vanhan kirkon muistomerkin paikalla. Tapuli purettiin pois tammikuussa 1901.
Kylmäkosken ensimmäinen oma pappi oli Mikael Palenius.
120 vuoden aikana Kylmäkosken vanhassa kirkossa pidettiin yhteensä noin 7500 jumalanpalvelusta. Kappeliseurakunnaksi Kylmäkoski tuli vuonna 1892 ja itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1897.
Oman hautausmaan kylmäkoskelaiset saivat vuonna 1857 Kallbäckin kukkulalta. Maan lahjoitti Hautaan kartanon omistanut B.G. Mellin.
Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1900
Vanha kirkko purettiin sen jälkeen, kun uusi, nykyinen tiilikirkko oli otettu käyttöön. Uusi kirkko vihittiin juhlallisesti käyttöön jouluaatonaattona 1900, ja vihkimisen suoritti hattulalainen “kontrahtirovasti” Johan Jacob Westerlund.
Nykyisen kirkon suunnitteli arkkitehti Heikki Helin. Se edustaa 1800-luvun lopun sovinnaistyyliä ja 1900-luvun alun orastavaa kansallisromantiikkaa.
Helmikuun 22. päivänä 1951 paljastettiin Kylmäkosken vanhojen kirkkojen muistomerkki, jonka on suunnitellut taiteilija Ilmari Wirkkala. Paljastuspuheen piti kirkkoherra V.R. Ruosterä.
Muistomerkki sijaitsee mäen harjalla Kylmäkoskentien ja Haavistontien risteyksessä.
Lähteet: Seppo Suvanto: Akaan historia I, Seppälä – Tietäväinen – Paavola: Kylmäkoski ajan virrassa, Toijalan Sanomien artikkelit.
