Maanviljelijä Kalevi Joronen nukkui pois 88-vuotiaana 14. tammikuuta Toijalan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Samalla päättyi 56 vuotta kestänyt avioliittomme. Viimeistä hääpäivää vietimme 23.11. vuodeosastolla.
Kalevi syntyi Muolaassa 16.10.1926. Evakkotie vei perheen talvisodan syttyessä Alastaron ja Kalannin kautta Toijalaan. Kalevin isä palasi myöhemmin Muolaaseen rakentamaan neljälapsiselle perheelle uutta kotia. Muiden piti seurata perässä, mutta sota sotki suunnitelmat, eikä paluu ei koskaan toteutunut.
Kalevin tapasin vuonna 1952 Toijalan työväentalolla urheiluseura Valppaan iltamissa. Näin heti Kalevissa hänen hyvät silmänsä. Avioliittoon meidät vihittiin vuonna 1958. Yhteinen kotimme oli maatila Kurvolassa. Perheeseemme syntyivät 60-luvulla lapset Rauno ja Outi.
Urheiluseuratoiminta Toijalan Valppaassa oli lähellä Kalevin sydäntä. Valppaaseen hän liittyi jo 40-luvulla. Kalevi kilpaili ahkerasti eri lajeissa hiihdosta maastojuoksuun. Arvokkaimpana saavutuksenaan hän piti aikuisena voittamaansa TUL:n Tampereen piirin kymmenottelumestaruutta.
Kalevin kanssa toimimme Valppaassa aktiivisesti. Olimme kilpailuissa toimitsijoina, ja Kalevi järjestysmiehenä työväentalon tansseissa. Tanssimisesta tuli myös meille rakas yhteinen harrastus. Kiitoksena työstään Valppaassa seura muisti Kalevia vuonna 1961 muotokuvalla, jonka maalasivat isä ja poika, Juho ja Raimo Lajusuo.
Kalevi kuului myös Toijalan Rintamaveteraaneihin. Sotavuosina hän ei joutunut rintamalle, mutta toimi sotatoimialueella. Rintamaveteraaneissa Kalevi oli johtokunnan jäsen.
Jokaisessa avioliitossa on ylä- ja alamäkiä, mutta meidän avioliitossamme eniten oli tasaista matkaa. Parempaa aviomiestä en olisi voinut saada. Jokaisena hääpäivänä hän muisti minua kukkakimpulla. Surun ja kaipauksen keskellä muistelen Kalevin jäähyväissanoja: ”Olet aina ollut minulle kaikkein rakkain ihminen maailmassa.”
Hilkka Joronen
