Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta säveltäjämestari Jean Sibeliuksen syntymästä. Juhlavuoden aikana järjestetään niin Suomessa kuin eri puolilla maailmaa konsertteja ja tapahtumia, ja Sibeliuksesta kertovia kirjoja on ilmestynyt useita.
Alkuvuodesta ilmestyi myös Sibeliuksen poluilla -kirjanen, jossa kerrotaan Sibeliuksen elämän tärkeistä paikoista. Julkaisusta on kuitenkin jätetty pois säveltäjämestarin elämään vahvasti liittyvä Sääksmäki.
Vilkas ja surumielinen
Sibelius vietti useita lapsuuden ja nuoruuden kesiään sukulaisissa ja tuttavaperheissä niin Annilassa, Kantalassa, Kalalahdessa kuin Lahisten kartanossa. Lahisten kartanonrouva Hilda von Konow oli Sibeliuksen äidin, Maria Charlottan hyvä ystävä. Perheiden pojat Walter von Konow ja Janne Sibelius olivat paitsi parhaita koulukavereita myös ystäviä aikuisuuteen asti.
Walter von Konow on kertonut, että pojat kavereineen improvisoivat Jannen mielikuvituksen avulla satunäytelmiä ja muodostivat pienen lapsiorkesterin, jonka soittimiin kuului triangeleita, huuliharppuja, savikukkoja ja kelloja. Janne johti esityksiä pianon äärestä.
Kouluajoista von Konow on muistellut Jannella olleen vaikeuksia pysyä paikallaan luokassa, ja hän oli usein muissa maailmoissa, kuten opettajat sanoivat.
– Hän oli koulun suuri uneksija mutta toisaalta myös läpeensä hullunkurinen kujeilija. Erikoinen puoli hänessä oli hänen erinomainen komiikan tajunsa, ja kertoessaan jotain hauskaa oli hänen naurunsa vastustamattoman tarttuvaista. Omituisesti hänessä yhdistyivät riemukkuuden ja lystillisyyden ja toisaalta surumielisyyden pohjaton taju.
Sibeliusta pidettiin hajamielisenä oppilaana, joka kirjoitti vihkojensa marginaaleihin mieluummin nuotteja kuin muistiinpanoja oppitunneilta. Poika pärjäsi kuitenkin hyvin esimerkiksi matematiikassa ja kasviopissa.
Luonto oli Jannelle tärkeä
Kasvit, eläimet ja luonto yleensä olivat Sibeliukselle kaikki kaikessa. Hän sommitteli itse näytelmiä, joissa ystävät saivat näytellä. Niissä oli satuolentoja metsän pimeistä sopukoista, outoja hahmoja ja keijuja.
– Mieleeni on syvimmin ja kauneimmin painunut hänen kiihkeä rakkautensa luonnon ihanuuteen ja kaikkiin sen eri tunnelmiin, muistelee Walter von Konow Aulos-lehden ”Muistoja Jean Sibeliuksen poikavuosilta”-kirjoituksessaan ja jatkaa.
– Saatoimme istua syvään ihailuun vaipuneina katselemassa auringonlaskua ja kultapurppuraisia pilviä. Jo 14–15-vuotiaana hän saattoi pianon ääressä kuvailla vaikutteensa luonnosta. Kaikki muuttui hänen sielussaan musiikiksi, kaiken näkemänsä ja kuulemansa hän puki säveliin.
Esiintymisiä sukulaisille ja linnuille
Sibeliuksen perhe oli musikaalinen. Janne aloitti pianon soiton Julia-tätinsä opastuksella mutta piti improvisaatioita sormiharjoituksia mieluisampina. Jo lapsena hän esitti perhepiirissä oman improvisaationsa Faster Evelinas liv i toner (Eveliina-tädin elämä sävelinä).
Myöhemmin Sibeliuksen sisarukset muodostivat trion, jossa Linda soitti pianoa, Christian selloa ja Janne viulua.
Sittemmin Turun kaupungin historiallisen museon intendenttinä toiminut Walter von Konow on muistellut myös, miten Sibelius piti Vanajaveden rantakivellä viulua soittaen konsertteja linnuille.
Pirkko Kalalahti kertoo Sibeliuksen tätien vuokranneen muutamana kesänä kartanolta pienen mökin, jossa Jannekin vietti kesiä. Kalalahdesta Sibelius kirjoitti 10. heinäkuuta 1885 Pehr-sedälleen seuraavaa.
– Eilen soitin mäellä, suurella kivellä, jonka näit täällä käydessäsi. Kuvittelin, että varikset olivat oboeita, harakat fagotteja, kalalokit klarinetteja, rastaat alttoviuluja, tiltaltit viuluja, kyyhkyt selloja, laulurastas huilu ja pihalla oleva kukko kapellimestari.
Kantalan sukuun kuulunut professori Liisa Majapuro on puolestaan kertonut tätinsä Hilda Ihamuotilan muistelleen talossa kesää viettänyttä, tulevaa maestroa seuraavasti.
– Eräänä kesänä Kantalan ja sen naapuritalon väki oli pyytänyt Jannea soittamaan heille. He sonnustautuivat parhaimpiinsa ja istuutuivat Kantalan pihanurmelle kuuntelemaan. Sibelius ilmestyi viuluineen keittiön portaille mutta oli niin ujo, että käänsi soittaessaan selkänsä hartaalle kuulijakunnalle.
Vesipisaroita – ensimmäinen sävellys
Sibeliuksen ensimmäinen varsinainen sävellys on vuoden 1881 paikkeilta, jolloin hän kirjoitti paperille Vesipisaroita viululle ja sellolle. Se lienee Lahisten tunnelmissa syntynyt.
Vuoden 1883 elokuussa Kalalahdessa päivätyssä kirjeessään Sibelius kertoo säveltäneensä trion kahdelle viululle ja pianolle ja tekevänsä toista.
– Huonojahan ne ovat, mutta sadepäivinä on hyvä olla jotain tekemistä, hän kirjoittaa.
Kaksi vuotta myöhemmin, elokuun 4. päivänä 1885 niin ikään Kalalahdesta lähetetyssä kirjeessä Sibelius kirjoittaa.
– Olen nyt alkanut säveltää musiikkia Walter von Konowin oopperaan Ljunga Wirginia. Kvartettini es-duurissa on valmiiksi kirjoitettuna tuossa pöydällä.
Saarioispuolen Omat jutut -kirjassa kertoo puolestaan Berndt-Johan von Konow, että Sibelius olisi säveltänyt Ateenalaisten laulun Lahisissa kello viiden aikaan aamulla, ukkosen jyristessä ulkona.
Sinne olisivat sinfoniat vajonneet
Luonnossa liikkumisen ja kasvien keräilyn lisäksi Sibeliusta kiinnostivat myös kalastus ja metsästys. Metsästyksen saloihin hänet perehdytti Walter von Konowin isä.
Elokuussa 1882 kirjoittaa 16-vuotias Sibelius sedälleen Kantalasta.
– Metsästysaika on alkanut, ja olen jo ampunut 15 heinäsorsaa, kaksi tavia ja kaksi kurppaa. Kaikki olen ampunut lennosta. Kohta alkaa jänisjahti, Otto-setä on saanut eversti von Konowilta metsästyskoiran – saa nähdä miten jahti onnistuu.
Aina ei kaikki kuitenkaan mennyt ihan putkeen. Eräänä syksynä Janne oli sorsajahdissa Kantalan rannassa Saarioisjärven rannalla. Ammuttuaan sorsan Janne lähti kahlaamalla hakemaan sitä vajoten liejuun. Avunhuudot kuuli Kantalan isäntä Karl, joka riensi apuun ja pelasti pojan hukkumiselta.
– Sinne olisivat sinfoniat vajonneet, totesi pelastaja myöhemmin.
Lähteet: Pirkko Kalalahden ja Lahja Kantalan haastattelut, Walter von Konow: Muistoja Jean Sibeliuksen poikavuosilta. Aulos-lehti 1925, Glenda D. Goss: Sibelius – The Hämeenlinna Letters
kuva 9 Elinikäiset ystävykset Walter von Konow (vas.) ja Jean Sibelius Caprilla 1926.
Sibelius eli naisten ympäröimänä
Johan Christian Julius Sibelius, perhepiirissä Janne, syntyi Hämeenlinnassa, missä hänen isänsä Christian Gustaf Sibelius toimi kaupungin- ja sotilaslääkärinä.
Säveltäjämestarin isänisä oli raatimies Johan Sibelius (1785–1844) ja isänäiti Katarina Fredrika Åkerberg 1892–1879) . Perheessä oli viisi lasta: Johan, Pehr, Christian Gustaf (1821–68), Carl Edvard ja Christina Vilhelmina. Perhe asui Loviisassa.
Jean Sibeliuksen äidinisä oli rovasti Gabriel Gabrielinpoika Borg (1797–1855) ja äidinäiti oli Teristen kartanossa Sääksmäellä syntynyt Katarina Juliana Haartman (1812–1892)
Perheen lapset olivat Maria Charlotta (1841–97), Tekla, Gustav, Axel, Anna Juliana ja Otto. Gabriel Borgin kuoltua Katarina Borg muutti lapsineen Hämeenlinnaan, lähelle omia sukulaisiaan.
Maria Borg oli vain 20-vuotias avioituessaan jo keski-ikää lähentelevän kaupunginlääkäri Christian Gustaf Sibeliuksen kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Linda, Johan Christian Julius (Jean) ja Christian.
Avioliitto oli onnellinen mutta lyhyt. Christian Sibelius kuoli lavantautiin kesällä 1868. Miehensä kuoleman jälkeen äiti Maria muutti lapsineen asumaan Katarina-äitinsä luo. Janne sai kasvaa hyvin naisvaltaisessa ympäristössä. Äidin ja isoäitien lisäksi läheisiä olivat myös naimattomat tädit.
Kun Sibelius vuonna 1886 otti taiteilijanimen, hän otti käyttöön myös Johan-setävainajansa käyntikortit, joihin nimi Johan oli painettu ranskankieliseen muotoon Jean Sibelius.
Kommentointi on suljettu.