Suomessa seurataan Kreikan tapahtumia monessa paikassa jopa pelonsekaisin tuntein. Vaalivoittaja Syrizan puheenjohtaja Aleksis Tsipas on tehnyt selväksi, että Kreikan kansan kurjuus päättyy, ja Euroopan unionin kanssa neuvotellaan uudet ehdot. Kreikan tulevaisuutta ennustavat niin poliitikkomme kuin keskeisten pankkiemme ekonomistit. Vasemmistoliiton puheenjohtaja on matkustanut oikein paikan päälle katsomaan, kuinka vallankumous tehdään. Perussuomalaisetkin haluaisivat Kreikasta pelastuksen vaalityöhön. Timo Soini puhuisi mieluimmin Euroopan unionista kuin maahan muuttajista.
Kreikka on itse suurin syyllinen omiin ongelmiinsa. Se salasi asioita Akaan Wanhoissa Tovereissa muutama vuosi sitten vieraillut Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja emeritus Matti Louekoski kertoi sarkastisesti Kreikan pimittäneen budjetistaan jopa asevoimiensa menot, koska luvuista voisi Turkki päätellä asevoimien iskukyvyn.
Mene ja tiedä, mutta nyt Kreikka on muutama vuosi vedetty ruotuun oikein kunnolla ja kansalaisten mitta on täynnä. Syriza voitti, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta, että Kreikan selviytymistaistelu on pahasti kesken. Lainojen takaisinmaksuaikoja hieman pidennetään, siinä kaikki. Aleksis Tsipaksen lupaamaa ilmaista terveydenhuoltoa maahan tuskin tulee, sillä siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Laivanvarustajia ei ole uudistusta maksamassa, eikä muita tulonlähteitä maalla ole. Anteeksi, onhan toki oliivit ja oliiviöljy.
Katsotaanpas peiliin. Sieltä löytyy suomalainen veronmaksaja, jonka ystäväpiirissä – ellei peräti jo perhepiirissä – on työttömyyttä. Ansiosidonnainen työttömyysturva toimii ja muu sosiaaliturva on vielä kunnossa. Mutta kuinka kauan?
Suomi velkaantuu ennätystahtia. Kaikki tietävät, että julkinen sektori on liian suuri ja jotakin on tehtävä. Puolue, joka ei myönnä tätä tulevassa vaalitaistelussa, ampuu jalkaansa ja pahasti.
Viime vaalien jälkeen syntynyt hallitus ja sitä seurannut hallitus on epäonnistunut täysin tehtävässään. Hallituksien kaikki keskeiset hankkeet ovat sortuneet yksi toisensa jälkeen. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd) ehdottaa jopa sote-uudistuksen pilkkomista, jota jotakin saataisiin edes maaliin. Saa nähdä, jääkö tämäkin toive toteuttamatta.
Samaan aikaan kunnissa kamppaillaan pahasti sakkaavan talouden kanssa. Tämän vuoden lopussa Akaankin kattamattomat alijäämät ovat jo sitä luokkaa, että viisas kokoaisi talouden tasapainottamistyöryhmän heti. Se tietää toimintojen keskittämistä, omaisuuden myyntiä ja irtisanomisia. Viisas valtuutettu katsoisi vihdoin peiliin, koska sieltä näkee vastuullisen päättäjät.
Sellaista kun kolmen sydämen kaupunkia ei ole olemassa. Jos kaikki Akaan mahdollisuudet hukataan riitelyyn siitä, että kaikkia taajamia on kehitettävä samanarvoisina, ollaan tuhon tiellä. Ne, jotka arvostelevat Toijalan keskustan arkkitehtuurikilpailun esittämiä visioita, eivät halua tänne kenellekään parempaa tulevaisuutta. Keskustat eivät kehity itsestään. Työ vaatii vuosiksi hankkeisiin sitoutumista takaiskuja pelkäämättä.
Vai jatketaanko Suomessa ja kunnissa Kreikan tiellä?
