Olemme edenneet tämän valtuustokauden puoliväliin ja on aika tarkastella, mitä on saatu aikaan ja mitä on vielä edessä.
Yleisesti voi sanoa, että vuoden 2013 alusta istuneessa valtuustossa on tasapainoisesti kokemusta Toijalan, Viialan ja Kylmäkosken päätöksistä aikaisemmilta valtuustokausilta ja sopivasti uutta ajattelua. Valtuutetut tulevat keskenään toimeen ja asioista voi keskustella ja niistä keskustellaan. Puutetta valtuutettujen osaamisessa on taseen ja tuloslaskelman hallinnassa ja miten niissä eri erät vaikuttavat.
Pääsääntöisesti valtuusto käsittelee valtuustolle kuuluvia asioita. Aika harvoin eksytään lillukanvarsiin ja jos eksytään, sillä ei ole suurta merkitystä – tulevathan vain valtuutettujen omat mieltymykset esille. Työskentelyä haittaa silloin tällöin talouden lopputulokseen vaikuttavien asioiden käsittely yksittäisinä asioina vailla kokonaiskuvaa. Esille tuotuun asiaan innostutaan ja kun sen vaikutus kokonaisuuteen, noin 110 miljoonan budjettiin on pieni, niin antaa nyt mennä – tämä on se pienimmän riesan tie.
Valtuuston kokouksesta maksetaan kuudenkymmenenkuuden euron kokouspalkkio, josta maksetaan vero ja 15% – 20%:n puoluetukimaksu. Puoluevero on lopullisessa verotuksessa vähennyskelpoinen ja sen tekee veroviranomainen automaattisesti kaupungilta tulleen ilmoituksen perusteella. Olen valtuuston ja hallituksen jäsen ja lisäksi puheenjohtajana henkilöstöjaostossa. Puheenjohtajalle maksetaan vuosipalkkio, joka on 880 euroa. Olen viime vuonna osallistunut yhteensä 42:en kokoukseen ja korvaus oli hieman alle 4.000 euroa.
Kuluneita kahta vuotta on leimannut talouden kiihtyvästi huononeva tila. Syitä tilanteeseen on valtionosuuksien vähentyminen miljoonatolkulla ja vastakkaisista puheista huolimatta tehtävien lisääntyminen. Myös lasten suojelun menot ovat räjähtäneet, vuositasolla kulut ovat luokkaa 5 miljoonaa. Jos vanhemmat tekisivät sen, mitä vanhempien kuuluu tehdä, ei kaupungilla olisi taloutensa kanssa juurikaan ongelmia. Sisäilmaongelmat kaupungin kiinteistöissä on yksi valtuustokauden alun yllätyksistä. Maksaahan se jatkuva tutkiminen, väistötilojen hankinta, oppilaiden kuljetukset ja korjausrakentaminen – mutta pakkohan se on tehdä.
Valtuustokauden ensimmäisenä vuotena Valkeakosken ja Akaan hallitukset tapasivat ja keskustelivat yhteistyön syventämisestä kaupunkien kesken. Henki oli hyvä ja minä ainakin odotin syventäviä keskusteluja ja toimenpiteitä selvityksen suuntaan. Kun sitten Valkeakosken kanssa liittymisestä olikin kiinnostunut muutkin kuin Akaa, päätti Valkeakoski antaa valtioneuvostolle neutraalin kannanoton – päättäkööt muut – jos haluavat yhdistymistä, voi Valkeakoski harkita. Homma vesittyi. Olen edelleen Akaan ja Valkeakosken yhdistymisen kannalla ja nimeksi tulisi Sääksmäki. Uusi kaupunki olisi lähes riittävän kokoinen maankäytön suunnittelun kannalta, toimiva vastapaino Hämeenlinnan ja Tampereen välissä. Keskittämällä terveydenhoidon asioita Valkeakosken aluesairaalan yhteyteen luotaisiin kustannustehokas, toimiva ja asiakkailleen turvallinen hoito. Akaaseen jäisi yksi terveysasema.
Henkilöstöjaoston puheenjohtajana kiinnostukseni kohde on edelleen Akaan hieman yli seitsemänkymmentä lähiesimiestä. Tämän ryhmän tukeminen ja valmentaminen on avain hyvään työilmapiiriin, tulokselliseen työhön ja uskon myös ihmisten työssä jaksamiseen ja väheneviin poissaoloihin.
Talouden miljoonaluokan alijäämä tulee keskusteluun varmaan valtuustokauden jäljellä olevina vuosina 2015 – 2016 jokaisessa valtuuston kokouksessa. Prosessit, Akaa Point ja monet muut hyvät asiat värittävät tulevaa – varmaan mielenkiintoista työskentelyä Akaan ja akaalaisten hyväksi.
Eero Lapinleimu
valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (kok)
