Minna Polus kaipaa usein hengellisiin tilaisuuksiin visuaalista vahvistusta

Akaalainen taideopettaja ja kuvataiteilija Minna Polus sanoo kaipaavansa osaan hengellisistä tilaisuuksista visuaalista vahvistusta, etenkin kovin tyhjissä valkoisissa kirkoissa.

– Karua kyllä saa olla, ja sitäkin tarvitaan osana, ehkä kuitenkaan kaiken ei tarvitse olla karua ja kuvatonta tai väritöntä. Kun toisinaan törmää uudessa kirkkotilassa ällistyttävän puhuttelevaan visuaalisuuteen, herää pahoittelemaan, kuinka paljon tiloja voitaisiin hyödyntää vaihtelevan taiteen avulla. Jos vielä joskus on varaa uusiin kirkkotiloihin tai tilojen uusimisiin, haastan pohtimaan vaihtelevuuden mahdollisuuksia, sanoo Polus.

Kirkon kiviseinään heijastetut kuvat vihtuivat messun edetessä. Itämään tietäjät löysivät juuri syntyneen Jeesuksen.
Kirkon kiviseinään heijastetut kuvat vihtuivat messun edetessä. Itämään tietäjät löysivät juuri syntyneen Jeesuksen.

Nuoruuden haave kotikirkkoon

Kylmäkosken kulttuurikirkko oli loppiaisena edelläkävijä, kun kirkossa toteutettiin Minna Poluksen Visuaalinen messu. Tutun alttaritaulun rinnalle heijastettiin kirkkotaiteen helmiä, jotka tukivat messun sanoma. Minna Polus ajattelee visuaalisesti, hän ei usko pelkästään puheen voimaan. Nuoruudessa koetut puhetilaisuudet saivat hänet miettimään, että on muitakin tapoja kertoa sanomaa.

– Uskon hengellisten – kuten muidenkin – kuvien voimaan. Kuvat kertovat usein näkyvimmän aiheensa sivussa lisää, antavat vaikutelmia, tuovat uusia kysymyksiä, selittävät tai paikkaavat päätarinaa, tuovat värin ja sommitelmien kautta symbolisia vaikutuksia.

Kuvat vaikuttavat Minna Poluksen mielestä silloinkin, kun ei itse sitä tiedosta.

– Emme sitä tiedosta – eikä tarvitsekaan – ne vaikuttavat meissä silti. Ja ihan naiivisti uskon myös, että Jumala puhuisi yhtä lailla, jollei enemmänkin, visuaalisen havainnoinnin kuin kuullun puheen kautta.

Kuuleminen ei Poluksen mielestä voi olla ainoa hengellinenkään aistimme. Hän itse saa lapsesta asti kokeneensa maailmaa enemmän näkö- kuin kuuloaistilla.

– Nuorena ajattelin, että jonakin päivänä hengelliset tilaisuudet voisivat käyttää myös kuvaa yhtenä eläytymisen, kokemisen, kuulemisen kanavana – visuaalisuutta – muussakin kuin alttarivaatteen värin vaihtumisena.

Keskiaikana oli toisin

Vanhat keskiaikaiset kirkot ovat kuva-aarteita täynnä. Kuvilla kerrottiin kristikansalle Raamatun tapahtumia, kun lukutaito oli vähäistä ja julistettua latinakaan ei juuri osattu.

– Minua kiinnostavat keskiaikaisten kirkkojen seinämaalaukset ja erityisesti monumentaalimaalaukset, joissa kuvat eri kerroilla puhuivat ihmisille hengellistä ja arjessa lohduttavaa ja voimia tuovaa sanomaa.

– Keskiajan ihmiset rukoilivat kuvien kanssa – kuvissa mukana. Joskus tekisi mieli ajatella rukousta ”taiteen tutkimuksellisena metodina” keskiaikaisille kuville, miettii Polus.

Kuvat vaikuttavat aina

Teoksista saatu kokemus vetää ihmisiä taidenäyttelyihin yhä uudestaan ja uudestaan. Myös kirkkotaiteesta saadut kokemukset ovat usein hyvinkin voimakkaita.

Visuaalisuus nousee julkisten tilojen seiniin monella tavalla. Tässä talviaurinko säteilee Kylmäkosken kirkon seinään.
Visuaalisuus nousee julkisten tilojen seiniin monella tavalla. Tässä talviaurinko säteilee Kylmäkosken kirkon seinään.

– Opetustyössä olen vuosien myötä saanut usein palautetta monenlaisten taideteosten, kuten myös luentosaleissa katsottujen kristillisten maalausten antamista voimakkaistakin kokemuksista. On liikuttavaa kuulla ihmisen saaneen voimaa, lohtua, iloa tai surun käsittelyyn apua.

Minna Polus huomauttaa kuitenkin, että kuvilla voi saada aikaan myös rauhattomuutta.

– Aina kun on jokin paikka tai tilaisuus on joillekin pyhä, sinne vietävien juttujen kanssa pitäisi olla varovainen ja hyvin aralla mielellä.

Kylmäkosken visuaalisessa messussa laulettiin hengellisiä lauluja virsien sijaan. kanttori Marja Karhun ohessa musisoivat Minna Polus ja Matti Kopponen.

 

01minnapolus-3

Mistä löytyisi oikea tähti?

Kylmäkosken kappalainen Riina Saastamoinen käsitteli saarnassaan Jeesuksen syntymän jälkeistä aikaa. Kuningas Herodes ja lapsenmurhat. Betlehemin salaperäinen tähti.  Kolme tietäjää, jotka veivät Jeesus lapselle lahjoja.

Salaperäisellä tähdellä olisi Riina Saastamoinen mielestä käyttöä juuri tässä ajassa.

– Oikean elämänsuunnan valaisevalla tähdellä olisi usein käyttöä. Jumalan johdatuksen selkeästi osoittava valonlähde saisi mielellään bongahtaa horisonttiin joka aamu päivän valintoja ohjailemaan. Johdatus ei kuitenkaan aina antaudu itsestään selvästi tulkittavaksi. Jälkikäteen saattaa nähdä jonkin polun eli Jumalan johdatuksen selkeänä ja kirkkaana, vaikka sillä hetkellä kartta olikin hukassa eikä vastauksia kuulunut mistään.

– Elämän päämäärättömyys on aika pelottava asia. Moni miettii mitä tähteä seuraa. Houkuttelevat valot kutsuvat mukaansa Vapahtajan ristin ääreltä. Vauraus, kuuluisuus, valta, menestys, himoliikkuminen ja omaan napaan keskittyminen ovat todellisuutta, eikä mikään noista mainituista asioista kuitenkaan tuo lopullista turvaa, lepoa, rauhaa eikä merkitystä elämäänsä.  Mutta noilla asioilla on yhteinen nimikin: itsekkyys. Tyylikkäästi ohi omalla kaistalla.

Tässä ajassa on jotakin kummallista. Odotamme koko ajan jotakin tapahtuvaksi. Ne, joilla on töitä, pelkäävät työttömyyttä. Työttömät pelkäävät putoavansa lisää. Joku odottaa uudelta hallitukselta lisää vyön kiristyksiä, joku toinen pelkää sotaakin. Tässä ajassa ei olisi oikein sijaa Riina Saastamoisen kuvaamalle itsekkyydelle, väärien tähtien seuraamiselle.