Kouluruoka hiipi itsenäisen Suomen kansakouluihin miltei varkain. Ensimmäiseksi kouluruokaa tarjottiin vähävaraisille ja vasta sotien jälkeen ilmainen kouluruoka yleistyi kaikille kansakoulussa. Ja mitä kouluruoka oli, useimmiten jotakin keittoa, puuroa tai jopa riisivelliä. Tapana myös oli, että kouluun vietiin syksyisin marjoja keittolan tarpeisiin. Vielä 1960-luvun alussa keräsi Suomen toiseksi suurin kansakoulu Jyväskylässä lapsilta puolukoita, mutta tarjosi silti makaronivelliä lauantaisin.
Vasta 1970-luvulla peruskoulun myötä kiinnitettiin huomiota siihen mitä lapset syövät. Ateriat rupesivat ravitsemaan ja täyttämään vitamiini- sekä hiventarpeita. Tulivat kasvikset ja salaatit, muodin mukana joskus pitsakin. Peruskoulu toi mukanaan myös välipalat, mutta ne hävisivät vähin äänin.
Suomen kouluruoka on maailmalla harvinaisuus ja tänään myös poikkeuksellinen etuoikeus. Koko olemassaolonsa ajan kouluruoka on synnyttänyt kymmeniä tuhansia tarinoita. Muistamme nahkaperunat ja liisteröityneen tillilihan (liiman). Kukaan ei rakastanut vellejä ja vähemmän taisi nautinto olla pinaattivellinkään syöminen. Ainakin vellin mukana tarjottu kanamuna löysi tiensä liian usein muualle kuin suuhun.
Tänään laitteet ovat moitteettomat ja keittiöiden henkilökunnan ammattitaito huipussaan, mutta kunnat säästävät ruoan hinnassa. Nyt valmistetaan vähän kokonaan itse. Nyt pelataan puolivalmisteilla ja eineksillä. Yhden aterian hinta saa olla niin pieni, että keittiöissä on taivuttava jopa päivä ihmeisiin.
Lukiolainen Oona Eskeli puuttuu tavattoman tärkeään asiaan mielipidekirjoituksessaan Akaan Seudussa 23. joulukuuta. Jos 200 koululaista jää Toijalan yhteiskoulussa yhtenäkään päivänä ilman lämmintä ateriaa, on kysymys mokasta, joka on selvitettävä juurta jaksain. Jos toiminta on Oona Eskelin kertoman mukaista, on työntekijöiden ja esimiesten astuttava esiin ja kerrottava, missä mättää. Miksi Akaan nuorisovaltuuston jo vuonna 2013 tekemään kannanottoa ei ole otettu tosissaan?
Akaa säästää talouskurimuksessaan monella tasolla. Ensin talousarvio seikkailee lautakuntien ja kaupunginhallituksen välillä niin kauan, että säästöt hallitusta ja ylintä virkamiesjohtoa miellyttävät. Kaikki luottamushenkilötkään eivät tavasta tykkää, mutta kukaan ei uskalla sanoa asiaa ääneen.
Voimassa oleva talousarviokaan ei vielä tarkoita sitä, että määrärahoja voisi henkeä pidättelemättä käyttää, vaan edelleen säästetään. Koko ajan yritetään olla käyttämättä sitä määrärahaa, joka asiaan on myönnetty. Tämä selittää osaltaan muun muassa sen, että kouluruoan taso on sitä mitä se on. Akaan talousarvion ”hengen” voi lukea täytäntöönpano-ohjeista. Naurettavaksi tilanne menee silloin, kun pitäisi jotakin kiittää. Kukkapuska jää ostamatta, lämmin käsi kun ei maksa mitään.
Mitä tai ketä Akaan organisaatiossa pelätään, on kysymys, jota salainen valmistelutoimikunta voisi istunnossaan joskus edes sivuta.
Miten tähän tilanteeseen on tultu? Akaa ja sen edeltäjät eivät ole milloinkaan tarttuneet hetkeen, vaan viipyillen on odotettu ja tehty vain se, mikä on välttämättömin. Politiikalta puuttuu reipas ja rakentava dynamiikka. Moottoritie valmistui vuonna 2000. Tässä on nyt 14 vuotta odotettu, mitä kummaa rakennetaan moottoritien risteykseen. Ei ihme, että kouluruoka jäähtyy.
