Karpinmäen palvelutalossa Viialassa jouluun on valmistauduttu koristelemalla taloa joulukoristein, ryhmä Hirvialhon yläkoululaisia on käynyt leipomassa asukkaiden kanssa pipareita ja joulukalenterista on paljastunut makeiden yllätysten lisäksi tietoa jouluperinteistä. Pikkujoulujen vuoro oli viime perjantaina.
– Aattona meille tulee tietenkin pukki ja kuuntelemme joulurauhanjulistusta, kertoo palveluesimies Pauliina Lehikoinen.
Syötävän hyvä kuusi
Talon vanhimman asukkaan, 92-vuotiaan Kaija Lundánin Viipurissa vietetyn lapsuuden joulumuisto liittyy kuuseen.
– Pojat hakivat joulukuusen metsästä. Se koristeltiin ja siihen pantiin roikkumaan karamelleja. Ne olivat niin hyviä, että kun joulu oli ohi, oli kuusi tyhjä.
Lahjat toi joulupukki, jota veli epäili isäksi.
– Lahjat olivat yleensä käyttötavaraa, sukkia ja tumppua, Kaija Lundán kertoo.
Tonttuna vanhat villahousut jalassa
Helmi Reunasen joulumuisto on kouluajalta Urjalan Puolimatkasta.
– Olisin koulunäytelmässä halunnut olla enkeli siivet selässä, mutta aina samat plikat pääsi enkeliksi, ja minä olin pettynyt. Enkeleiksi valkattiin ne nätit tytöt. Minä olin tonttu vanhat villahousut jalassa, kun ei siihen aikaan ollut mitään pukuja.
Velipojan mielestä kotona vieraillut joulupukki oli isä.
– Mutta ei se ollutkaan isä, vaan se oli mummu. Meillä oli silloin musta koira, ja mummulla olikin täysi työ pitää partansa, kun koira tunsi mummun.
Joululahjoista Helmi Reunanen muistaa puisen kuorma-auton, jonka vanhemmat olivat ostaneet Riuttan kaupasta.
Piiloon joulupukkia
Sinikka Tuominen vietti lapsena usein jouluna sukulaisten luona Turussa. Aattona hän kävi isänsä kanssa kuuntelemassa Turun joulurauhanjulistusta, jonka tunnelma oli juhlallinen. Tapahtumassa esiintyneessä soittokunnassa oli Sinikan isän hyvä tuttu.
– Turussa vietimme useamman joulun. Joskus sinne tuli myös joulupukki. Pelkäsin sitä niin kauheasti, että menin piiloon.
Sinikka muistelee äitiään, joka oli innokas tekemään joulukoristeita. Keltaisia pahvienkeleitä vietiin myös yläkerran naapureille.
– Joulukuusenpalloja laitettiin meillä kattoon lamppuihin.
Lahjaksi omenoita ja makeisia
Eero Ilomäen kotona Viialassa joulupukin tehtävät hoiti isä, Mannerheim-ristin ritari Toivo Ilomäki.
– Ei me isää tunnistettu. Se meni ihan täydestä, kun oltiin vielä niin pieniä. Joulupukki toi yleensä omenaa ja makeisia. Meitä oli niin paljon, ettei ollut varaa muuta ostaa.
Pukki tenttasi pahat teot
Harri Poutanen kertoo, että lapsuudenkodin joulupukki oli Eerolan Väinö naapurista.
– Hän oli lahjakas. Ei me sitä moneen vuoteen tunnistettu ja vähän kartettiin sittenkin, kun alettiin tietää, että Väinöhän se. Kuitenkin se jännitti.
Joulupukilla oli tapana tentata lapsia koulumenestyksestä ja erinäisistä syksyn aikana tehdyistä pahanteoista, ennen kuin lahjasäkki avattiin.
– Pukki kyseli, että olitkos sinä siinä mukana. Olinhan minä, kun olin vanhempi meidän katraasta.
Poutanen uskaltaa nyt myös tunnustaa, että myös kuusivarkaissa käynti oli suorastaan perinne.
Isän tekemä kuorma-auto lahjaksi
Pikkupoikana vuonna 1953 Valkeakoskelta Toijalaan perheensä kanssa muuttanut Jukka Kourunen muistaa yhden lapsuuden joululahjan, puoli metriä pitkän, puisen kuorma-auton, jonka oli tehnyt isä.
– Lavan kyljessä luki minun nimeni ja se oli minusta hieno.
Kourusen isä, mittausteknikko Urho Kourunen teki työuransa Toijalan kauppalalla ja kaupungilla.
– Isä piirsi taloja ja tehtaita, esimerkiksi Kotelotehtaan, Pulkon ja omakotitaloja vaikka kuinka paljon.
Ennen kuin perheen omakotitalo valmistui Nahkialaan, asuivat Kouruset nykyisen Toijalan terveysaseman takana, entisessä kulkutautisairaalan rakennuksessa, jota nykyisin kutsutaan Huvikummuksi.
– Se oli kaikista ihanin paikka, mitä ikinä on ollut. Siinä oli oma pieni metsä, jossa sai tehdä majoja. Partekin pellolla oli pieni suo, salainen suo. Se oli vähän kielletty, mutta salaa sinne mentiin ja tehtiin kaaripyssyjä ja nuolia.
