Ensimmäiset muistoni joulusta ovat jostakin vuodelta 1963, kuitenkin ajalta ennen kansakoulun aloittamista. Toki muistan valmistelut ja odotukset, mutta totta kai myös jotakin joululahjoista.
Varttuneemmat sisaret olivat jo maailmalla, mutta tulivat jouluksi maalle. Suuri ihme oli, kun joulupukin säkistä putkahti leveä jenkkimallinen leikkiauto, jonka ikkunoihin oli maalattu yrmyt jenkkipoliisit ja auton kyljessä luki: HighwayPatrol eli vapaasti käännettynä maantiepatrulli. Liikennepoliisihan se siinä mennä huristeli pitkin mattoja koko joulun pyhät ja vähän uunna vuonnakin. Ei ollut tietoakaan hallintorakenneuudistuksista ja sakkoja kertyi kassaan ihan mukavasti – etupäässä Fazerin Parhaina.
Toinen muistikuva menee jonnekin vuoteen 1968–69. Tappara oli jo silloin kova sana. Veljen vaimon veljen kautta (terkut Esko ja Irkku) oli saatu junailtua aidot Viialassa valmistetut jääkiekkomailat, oikeat Montrealit. Oli sekä normaali pelimaila vasemmin käyryyksin että maalivahdinmaila. Kyllä oli muuten kylän jätkät kateellisia, kun sen välineen näkivät. Ja vielä mustat erkkaritkin!
Sitten kun (viisaudessa), iässä (ja armossa) varttui, alkoi arvostaa hiljaisuutta. Upeita olivat nekin joulut, kun kotonurkilla oli vähemmän porukkaa. Sisarusparvi oli perheellistynyt ja oli tullut muutakin menoa. Maaseudulla oli aina kaunista, oli sitten valkeaa tai mustaa. Miljöö puhui puolestaan.
Hiljaa mielessäni katson taaksepäin menneitä jouluja samalla, kun yritämme täysillä elää mukana joulun tohinoissa. Venlalla, 1 v 3 kk, tämä on nyt toinen joulu. Hän kävelee, leikkii ja puhuu omaa lumoavaa pulputustaan taajemmin kuin äitinsä. Se on jo saavutus. Emme aina ymmärrä ja ymmärrämme silti. Sanaton viestintä toimii.
Lahja
Olen aina arvostanut hyvää palvelua. Sen vuoksi osa kuluvankin vuoden lahjamäärärahoista on kiinnitetty palvelulahjakortteihin; hierontaan, jalkahoitoon, frisööriin ja kuntosalille. Näistä sitä saa: hyvää mieltä ja palvelua. Kotimaisena työnä.
Hunajapääkaupungin hengessä olen hankkinut melkomoisen määrän hunajapurkkeja. Ne ovat tyylikkäitä ja kivoja lahjoja. Jokainen saaja on tähän asti ollut perin ilahtunut. Samalla ehkä Akaa-brändi on inansa edistynyt. On mistä takoa!
Joulun suosikeihin kuulunee uusi liikuntaväline: selätin. Se on valittu vuoden 2013 liikuntatuotteeksi. Laitteen ominaisuuksista en osaa sanoa, mutta kuten usein muutoinkin, toiset tykkää, toiset ei. Tosiasia lienee, että laitteen vika se ei ole, jos kunto ei kohene. Läskinpoltto ja muu treeni vaati työtä, työtä ja työtä. Sitkeys palkitaan.
Selätin? Kauppoja tehtäessä mielikuvitus alkoi laukata: onko tämä laajemman tuoteperheen yksi osa? Selättimellä vetreytetään pääasiassa selkää, mutta myös tuki- ja liikuntaelimiä. Silti mietin, pitäisikö olla jalustin, pohjetin, polvitin, reisitin, rintintin, putin, vatsatin, hartiatin, niskatin ja/tai päätin, hiuksettomille kaljutin?
Asioista perillä oleva kauppias huomautti, että laitteella voi harjoitella myös istualtaan. Mikä nyt lapselle nimeksi?
Rauhallista Joulua. Ukset sulkeutuvat.
