Vasta noin vuodesta 1830 alkaen seurakuntien ylläpitämille hautausmaille on sallittu kaikkien seurakuntalaisten hautamuistomerkkien pystyttäminen. Siihen asti vain niin sanotut arvohenkilöt saattoivat saada hautakammioita tai erityisellä tavalla merkittyjä hautapaikkoja itselleen. Muu väki haudattiin siten, että mitään pysyviä hautapaikkamerkkejä ei juuri jäänyt.
Nykyisin ollaan menossa samaan suuntaan: hautausmaat käyvät ahtaiksi, tuhkaushautaus yleistyy ja vainajia kätketään lisääntyvässä määrin nimettömästi maan poveen tai haudataan muulla tavoin ilman mitään muistomerkkejä. Haudat, joita ei hoideta, palaavat määrävuosien täytyttyä uudelleen käytettäväksi.
Akaan vanhan kirkon ympärillä ollut pieni hautausmaa-alue täyttyi ääriään myöten eli ympärysmuurin yläpintaan asti 1800-luvun loppupuolelle tultaessa. Uusi hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1890. Silloin hankittuun hautausmaa-alueeseen on hankittu lisämaata kahteen otteeseen, ja näin hankittu lisämaa on otettu virallisesti käyttöön kolmena alueena.
Pyhäinpäivänä, marraskuun 1. päivänä, kokoonnutaan kello 12 Akaan siunauskappeliin eli Toijalassa sijaitsevaan Akaan hautausmaan siunauskappeliin kuulemaan Akaan hautausmaan kehitysvaiheita käsittelevä esitys. Sen jälkeen käydään hautausmaalla eräiden hautojen äärellä. Hautausmaata esittelee rovasti Sauli Turja.
