Olemme sen tienneet ennenkin, että tämä meidän kulttuurimme kukoistuskausi tekee vääjäämätöntä alasajoa kovista ja toivottomiksi osoittautuneista eloonjäämisrimpuiluista huolimatta. Sen tiesi Osvald Spengler jo 90 vuotta sitten teoksellaan: Länsimaiden perikato. Hän perusteli tuon näkemyksensä historian totuudella, että näin käy kuten tulee käydä. Pelkistettynä tuo väite todentaa sen, että luovuutta on vain rajallinen määrä.
Spenglerin ennusteen viimeiset epäilijät herättävä dokumenttielokuva Väkivallan taakka (TV 1 6.10.) kertoi selventävästi myös sen, mistä tämä meidän länsimainen kulttuurimme on kukoistuksensa ja rikkautensa saanut ja ennen kaikkea millä metodeilla.
Eurooppalaiset eivät ole ainoastaan tyytyneet tyhjentämään Afrikan maanosaa sen rikkauksista, vaan samat vapaat elinmahdollisuudet olemme vieneet Amerikan alkuperäiskansoilta ja Australian aboriginaaleilta.
Nyt on inuiittien vuoro luopua maansa rikkauksista, kun on tiettävästi löytynyt Grönlannin sulavien jäitten alta öljyä ja arvokkaita mineraaleja. Nykykäytännön mukaan ne rikkaudet eivät ole heidät vaan meidän. Tämä meidän vuosisatainen ”metsästyksemme” on tyhjentänyt Afrikan maan antimet niin, ettei sieltä enää liene muuta ryöstettävää kuin tämä Ebola-virus, joka nyt juuri pitää Afrikkaa Euroopan kartalla.
Nähtäväksi jää, kohta minun jälkeeni, mikä kansa ja kulttuuri ottaa seuraavan vetovuoron Homo sapiensin evoluutiokehityksessä. Joko on otettu kokemuksista vaarin niin, että jätetään kaverinkin lautaselle syötävää, vaikka hän tunnustaakin eriväristä jumalaa? Onko Euroopan yhteisö toiveita toteuttava yritys positiivisempaan suuntaan.
Toivo Lappeteläinen
