Hoidetaanko kuolevan vai omaisen tahtoa?

Hoitotahto helpottaa laadukasta hoitoa

Ritva Ellilä tutustui Havulinnan tiloihin avoimien ovien päivänä viime keskiviikkona ja yllättyi talon tarjoamista erilaisista vaihtoehdoista. Ellilä sai Havulinnasta tietoa myös hoitotahdosta. Hän on miettinyt kuolemaan liittyviä toiveita aina omia hautajaisiaan myöten. – Haluan hautajaiset, joissa ei ole kuin lähiomaiset. Haluan mennä rauhallisesti ja pienesti.

Ritva Ellilä tutustui Havulinnan tiloihin avoimien ovien päivänä viime keskiviikkona ja yllättyi talon tarjoamista erilaisista vaihtoehdoista. Ellilä sai Havulinnasta tietoa myös hoitotahdosta. Hän on miettinyt kuolemaan liittyviä toiveita aina omia hautajaisiaan myöten. – Haluan hautajaiset, joissa ei ole kuin lähiomaiset. Haluan mennä rauhallisesti ja pienesti.

Ritva Ellilä Kylmäkoskelta aikoo kirjata paperille sen, miten hän toivoo itseään hoidettavan siinä tapauksessa, että hän itse ei pystyisi sitä enää kertomaan.

– Haluan laittaa kaiken paperille hautajaisia myöten. Jos joku niin vaikea sairaus tulisi, että elvyttämisellä ei saataisi kuin pitkitettyä jonkin verran elämää, mutta ihminen ei enää nousisi jaloilleen, on sellainen ihan turhaa. Vaikka olenkin hyvässä kunnossa, ikää on kuitenkin aika paljon. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu huomenna tai vaikka tänään, Ritva Ellilä miettii.

Hoitotahdon laatimista Ellilä on miettinyt pitkään, mutta tähän asti hän ei ole tiennyt, kuinka asia pitäisi paperille muotoilla. Vieraillessaan viime viikolla Havulinnan vanhainkodin avoimissa ovissa Ellilä sai kaipaamaansa tietoa hoitotahdon laatimisesta.

– En tiennyt, että on olemassa valmiita kaavakkeita, joissa on helppo ruksata haluamansa kohdat.

Kuolemasta puhumista pelätään

Havulinnan vanhainkodissa sairaanhoitajana työskentelevä Katri Saartila toivoo, että Ritva Ellilän lailla yhä useampi miettisi ja kirjaisi ylös, miten haluaa itseään hoidettavan elämän loppumetreillä. Saartilan mukaan kirjallinen tahdonilmaus voi olla helpompi kuin kuolemaan liittyvistä toiveista puhuminen.

– Saattaa olla, että omaiset eivät halua kuulla läheisen toiveita kuolemasta. Lapset eivät aina kestä sitä, että oma äiti tai isä on miettinyt omaa kuolemistaan. Pelätään, että se ikään kuin tuo kuoleman todellisemmaksi. Silloin kirjallinen hoitotahto on hyvä vaihtoehto. Kuolemasta ei tarvitse puhua, mutta jos joskus ollaan tilanteessa, että läheinen ei itse pysty asioistaan päättämään, voidaan hoitotahto kaivaa esiin piironginlaatikosta.

Henkilö voi hoitotahdossaan kieltää esimerkiksi elvytyksen ja tutkimukset ja hoidot, jotka pidentävät kärsimyksiä. Hoitotahdon voi myös peruuttaa tai muuttaa.

Havulinnassa elämän loppuun asti

Hoitotahdon merkityksen sairaanhoitaja Katri Saartila ja Havulinnan vastaava hoitaja AnnaStiina Salminen ovat nähneet työssään. Jos puhekyvytön asukas kieltäytyy syömästä ja juomasta, on omaisten päätettävä, ylläpidetäänkö ravitsemustilaa nestehoidolla.

– Nestehoito saattaa tuoda muutamia päiviä tai viikkoja lisää elinaikaa, mutta samanaikaisesti se voi aiheuttaa kipua vanhukselle, jos nestettä kertyy sisäelinten ympärille, Anna-Stiina Salminen kertoo.

Pääsääntöisesti nestehoito tarkoittaa siirtoa vuodeosastolle, koska suonensisäisiä hoitoja ei voida antaa Havulinnassa.

– Se on monesti epäinhimillistä, jos siihen ei ole lääketieteellisiä perusteita. Epätietoisuus asukkaan omasta tahdosta haittaa laadukasta hoitoa. Silloin hoidosta määrää omainen, jolloin hoidetaan omaisen tahtoa, ei asukkaan, Katri Saartila toteaa.

Anna-Stiina Salmisen mukaan tavoitteena on, että asukkaat hoidetaan Havulinnassa elämän loppuun asti.

– Meillä on Havulinnassa osaava ja koulutettu henkilökunta. Tähän mennessä saattohoitoon liittyvän kivun takia ketään ei ole jouduttu siirtämään päivystykseen. Pyrimme ennakoimaan tilanteita ja käymme keskusteluja lääkärimme kanssa, joka tekee tarvittaessa saattohoitopäätöksen yhdessä omaisten kanssa.

Kun asukas saapuu taloon, kuolemaan liittyvistä toiveista puhutaan ensimmäisen kerran jo hoitoneuvottelussa. Katri Saartilan mukaan hoitotahto olisi hyvä laatia jo hyvissä ajoin, ennen kuin toimintakyky heikkenee.

– Meille tulevat ovat usein todella muistisairaita. Siinä vaiheessa ollaan jo myöhässä ajatellen kirjallista hoitotahtoa, jonka  henkilö olisi  ilmaissut ollessaan vielä kyvykäs päättämään omista asioistaan.

 

Havulinna päivitti ohjeet vainajan hyvästä hoidosta

Havulinnan vanhainkodissa on tänä vuonna päivitetty ohjeet vainajan hyvästä hoidosta. Ohjeita uudistettiin, kun lähihoitaja Essi Passila koki asukkaan kuoleman yhteydessä, että sekä talon sisäinen sekä yhteistyökumppanien toiminta vaatii kehittämistä. Taustalla oli organisaatiomuutos, jossa ennen yksityinen Havulinnan vanhainkoti siirtyi Akaan kaupungille.

– Koin toiminnan puutteellisena. Olisin kaivannut tietoa, miten asiat hoidetaan, kenelle soitan ja miten minun pitäisi toimia, että asiat menevät oikein. Nyt meillä on tarkastuslista, josta voimme katsoa, mitä pitää tehdä. Asiat hoidetaan nyt saman kaavan mukaan, Essi Passila kertoo.

Sairaanhoitaja Katri Saartilan mukaan ohjeet ovat hyvä runko hoidolle, jossa tärkeää on myös yksilöllisyys.

– Jokainen kuolema, kuoleva ja omainen ovat aina omat yksilönsä ja jokaisen kuolevan kohdalla saattohoito on omanlaisensa. Jokainen hoitaja persoonallaan tekee siitä inhimillisen.

Jos Havulinnan lääkäri ei pääse paikan päälle toteamaan vainajaa kuolleeksi, vainaja kuljetetaan Toijalan terveyskeskukseen tai Valkeakoskelle päivystykseen kuolleeksi toteamista varten.  Kuljetuksesta huolehtii hautaustoimisto.

 

 

Kukaan ei selviä elämästä hengissä

 

Viime viikolla ollessani Akaan Seudussa TET-harjoittelussa olin toimittaja Tarja Antolan mukana Havulinnan vanhainkodissa, jossa hän haastatteli ihmisiä saattohoidosta. Oli jokseenkin järkyttävää kuulla, että asiat joita on luullut itsestään selviksi, eivät kuitenkaan ole sitä. Olen aina ajatellut, että poislähtevän mielipiteet ja toiveet kirjataan ylös ja toteutetaan. Minusta kuolemassa pitäisi päteä  samat asiat kuin elämässä: kaikilla on oikeus päättää itsestään ja kertoa omat toiveensa.

Ymmärrän, että aihe on joillekuille vaikea, mutta se pitäisi kestää. Se kuitenkin on osa elämää. Ihminen syntyy, elää ja sitten viimein kuolee. Jotkut kuolevat nuorina ja jotkut vanhoina, kukaan ei voi tietää, koska lähtee. Mutta jos vaikka vanhempasi on mennyt vanhainkotiin, ja hän on päättänyt miten menetellään, kun on lähdön aika, niin päätöstä pitäisi kunnioittaa. Jos toivoo olevansa läheisten seurassa, niin siihen pitäisi olla mahdollisuus. Jos sanoo haluavansa olla yksin, toive pitäisi toteuttaa.

Olen aina kokenut kuolemasta puhumisen helpoksi. Minusta on hyvä, että kuoleva hyväksyy oman lähtönsä ja haluaa tehdä siitä itselleen miellyttävän. Silloin omaiset tietävät, että hän on joillain tavalla valmis, tai ainakin miten asiat olisivat paremmin hänen mielestään. Jos kuoleva vain kieltäisi asian, eikä puhuisi siitä, vaan väittäisi, että hän ei kuole vielä moneen vuoteen, olisi lähtö kaikille entistäkin tuskallisempi. Silloin omaiset tai henkilökunta eivät tiedä, miten helpotta hänen oloaan, miten toteuttaa hänen viimeiset pyyntönsä ja toivonsa. Jos poislähtevä itse ei hyväksy menoaan, miten muutkaan voivat? Kuolemasta pitäisi voida puhua, vaikka se sattuisi. Loppujen lopuksi kukaan ei voi välttää sitä.

Iina Hjorth

Kirjoittaja on 15-vuotias Toijalan Yhteiskoulun 9.-luokkalainen, joka oli TET-harjoittelussa Akaan Seudussa.

43saattohoito3 43saattohoito2
Sairaanhoitaja Katri Saartila (vas.), lähihoitaja Essi Passila (kolmas vas.) ja vastaava hoitaja Anna-Stiina Salminen kertoivat talon toiminnasta, saattohoidosta ja hoitotahdosta talon tutustumaan tulleelle Ritva Ellilälle (toinen vas.).

Sairaanhoitaja Katri Saartila (vas.), lähihoitaja Essi Passila (kolmas vas.) ja vastaava hoitaja Anna-Stiina Salminen kertoivat talon toiminnasta, saattohoidosta ja hoitotahdosta talon tutustumaan tulleelle Ritva Ellilälle (toinen vas.).

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?