Tieliikenteestä keskusteltaessa usein puhutaan nopeuksista, ohituksista ja turvaväleistä. Ne ovatkin tärkeitä aiheita kaikki. Listaan haluan lisätä yhden, joka viime aikoina on Akaassa mieltäni liikuttanut.
Ajoneuvot lähestyvät toisiaan vastakkaisista suunnista. Sinun puoleinen ajoratasi on syystä tai toisesta – viemärinkannella oleva muovitötsä tai peräti kunnallinen kaivuutyö – tukossa. Kumpi väistää? Tämän kysymyksen haluan esittää ja samalla vastata: Se, väistää, jonka ajoradan osa on tukossa. Eli tässä tapauksessa sinä.
Enemmän kuin kerran Akaan teillä kulkiessani olen kuitenkin huomannut, että tuskin vauhtia pudottamatta kaasutellaan vastaantulevan puolelle usein vielä kännykkä korvalla. Ja katse on kuin Jahvetilla tuomiopäivänä, jos nyt sit mitään nähdään.
Toinen konkreettinen asia on Miljoonasilta ja sillä ajaminen. Kohdattaessa mahtumisen tunnetta helpottaisi, jos nopeutta hieman pudotettaisiin. Tärkeä kohta on kylänpuoleinen kurvi: älkää nyt hyvät rautatieaseman suunnasta sillalle nousevat oikaisko siinä mutkassa.
Talvi tulee eikä se yllätä. Molemmissa kuvaamissani tilanteissa juuri sinä autoilija olet ratkaisevassa asemassa. Ihan pienellä tilanneälyllä ja maltilla liikenne sujuu turvallisesti.
Vuosipäivä
Jaksan aina ihastua, kun Kauko Käyhkö tulkitsee Rempallaan-rallatusta. Nyt aivan erityisesti mieltä liikuttaa seuraava sanankohta: ”…Vaarilla tyttö, tyttö niin sinisilmä…”
Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun tämä sinisilmä rääkäisi ensiparkaisunsa Hämeenlinnan sairaalassa. Alku oli painon puolesta kovin vaatimaton, mutta tahto on alusta alkaen ollut rautainen. Nyt tämä touhumus konttaa kovaa vauhtia, kävelee tukea pöydistä ja muista mööpeleistä ottaen varsin topakasti, päräyttää Brio-merkkisellä mopollaan huushollia päästä päähän ja tapailee ensimmäisiä sanojaan.
Ja kun sille päälle sattuu ja sitä sattuu muuten aika usein, luo Vaariin niin veikeän katseen, että meinaa syrän pakahtua. Mumski on saanut toteuttaa hoivaviettiään uudessa roolissaan. Tohkeissaan taitaa olla hän. Ja nauttii yhtä lailla uusista kuvioista.
Lapsenlapsi on kummallinen juttu. Selvää seesteisyyttä on ilmassa, hitto vie. Perjantaiaamuisin tv:stä alkaa soida Pikku Perunat -ohjelman tunnusmusiikki. Silloin tämä vaarin sinisilmä Venla virittää parhaan tanssinsa. Liike todellakin lähtee lantiosta.
Vain elämää -sarjassa on mukana Vesa-Matti Loiri. Tähän liittyy vain se tosiasia, että suuri taitelija on levylleen tulkinnut muun muassa Rempallaan-kappaleen. Ihanasti rempallaan.
Nyt pihlajaan
Olette varmaan panneet merkille, miten tänä syksynä pihlajien oksat notkuvat punaisia marjoja. Nyt jos koskaan niitä kannattaa kerätä. Hilloaminen ja hyytelöinti taitavat olla useimmat säilöntätavat. Vaan vääntääpä joku viintäkin noista marjoista, joita kettu happamaksi sanoi.
Olipa tapa mikä tahansa, vaiva ei ole kovin suuri, sillä marjoja on nyt kosolti. Odottakaapa vaan aikaa, kun ensimmäiset pakkaset hieman puraisevat ja tilhet ja muut löytävät oksansa. Pöhnäpäin lentelevät sinne tänne. Lienevätkö nuo onnelliset liemevistään?
