Tänä vuonna ei meidän pihan omenapuut tuottaneet kuin muutaman syömäkelpoisen omenan. Yleensä niitä tulee paljon, muidenkin iloksi, ei vain meidän. Luumupuut kyllä ovat satoa kantaneet. Mökillä taas riittääkin omenoita. Olimme siellä syystalkoissa viikonloppuna. Mukana oli aikuisia ja lapsia, neljästä eri sukupolvesta. Nyt on ruohot leikattu, omenoista suurin osa kerätty ja perunamaa jyrsitty. Oli hauska seurata, kuinka lapset osallistuivat innolla pihahommiin, samoihin joihin kotipihassa saa kovastikin patistaa.
Olen vasta viime vuosina oppinut pitämään syksystä. Koska en pidä märästä ja kylmästä, syy miksi en ui usein, en ole pitänyt syksystäkään. Tänä vuonna kun säät ovat olleet pitkään lämpimät, olen nauttinut. Varsinainen kesä on ohi, mutta pipoa ja hanskoja ei vielä tarvita. Sitten kun illat alkavat pimenemään ja viilenemään voikin sytytellä kynttilöitä ja pihalyhtyjä. Pieniä ilon aiheita ihan arki-iltoihin!
Olen kokenut ahaa-elämyksen myös syksyn tuoksusta. Sienet ja mitä siellä metsässä syksyisin tuoksuukaan, tuovat tunteen siitä, että aika menee eteenpäin ja pian kuunnellaan joululauluja. Vaikka tunnistan sienten hajun, en kyllä sienestä. Kummipoikani kysyikin tässä taannoin, että olenko ehtinyt sienimetsään. Vastasin että äitisi on kertonut, että vain ne sienet jotka tuntee, saa syödä ja minä tunnistan vain kärpässienen varmasti, niin olen jättänyt sienten keräämisen suosiolla alan harrastajille. Kummipojan äiti on Varsinaissuomen Marttayhdistyksen sienineuvoja, eli sienestäminen on pojalle tuttua.
Syksyssä kiehtovat myös upeat värit. Jos viime viikkoina on käynyt hyvä onni, joku on saanut ihailla Etelä-Suomessa revontulia. Uutisointien mukaan revontulet ovat auringossa tapahtuneita hiukkaspurkauksia jotka ovat aiheuttaneet maan ilmakehässä aurinkomyrskyn. Kuulostaa kiehtovalta! Ihmisiä on kautta aikojen kiinnostanut revontulten mahtava valoleikki taivaalla ja erilaisia tarinoita ja myyttisiä uskomuksia onkin syntynyt liekkien ympärille. Myöhemmin tarinat ovat muuttuneet tarkoiksi tieteellisiksi havainnoiksi, ja niille on löytynyt mittauksiin perustuvia selityksiä. Jo suomen kielen sana revontuli juontaa juurensa kansanperinteen tulikettutarinoista. Tulikettutarinoita on monenlaisia ja ne vaihtelevat missä päin Suomea niitä kerrotaan. Yksi tällainen suomalainen uskomus on, että tulikettu huiskii hännällään kallioita tai tunturin kupeita sytyttäen hankauksen kautta kipunoita, revontulia.
Syksyn värit saavat myös innostumaan kodin sisustuksen uusimisesta. Verhoja voisi vaihtaa, erilaisia koriste-esineitä tietenkin tarvitaan ja kyllä ne uudet syksyn väriset kynttilät tarvitsevat sopivat jalat tai alustat. Luulen kuitenkin, että meidän perheessä syksy vietetään maalaten eteisen ja makuuhuoneen seiniä ja kattoa, sisustetaan vähän isommalla kädellä. Eikä niistä tehdä syksyisiä ja tumman sävyisiä. Samoja seiniä pitää katsella vielä ensi keväänä.
Ulkoilukelit ovat vielä mitä nyt mahtavimmat. Nyt kannattaakin laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä haistelemaan syksyn tuoksuja ja ihastelemaan ruskan värejä.
Satu Kylmälä,
lastentarhanopettaja
