Kirsti Männik ihastui tarjottuihin sienimuffineihin ja aikoo tehdä niitä itsekin.
– Sieniä voi laittaa lähes ruokaan kuin ruokaan, vakuuttaa sienineuvoja Riitta Kinnari ProAgrian Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisista.
Hän kertoi sienistä 9. syyskuuta Koko kylän Olkkarissa Kylmäkoskella järjestetyssä hanketilaisuudessa. Paikalle oli saapunut viitisentoista sienistä kiinnostunutta kuuntelijaa.
Suomi on sienestäjän aarreaitta, sillä meillä kasvaa luonnossa satoja syötäviä sieniä. Mukaan toki mahtuu myös myrkyllisiä sieniä, joten Kinnari neuvoo kokematonta sienestäjää menemään aluksi metsään jonkun konkarin kanssa.
Valkoiset sienet kannattaa jättää suosiolla noukkimatta kuolettavan myrkyllisen valkokärpässienen pelossa, ellei lajitunnistuksesta ole aivan ehdottoman varma.
Kantarellit ja suppilovahverot ovat monien suosikkisieniä jo siksikin, että ne on helppo tunnistaa. Kinnarin mukaan kantarellista on tänä vuonna hyvä sato.
– Kannattaa opetella tunnistamaan joka vuosi pari uutta sienilajia. Näin tietämys lisääntyy pikkuhiljaa, Kinnari kannustaa.
Yleisohje sienien poimimiseen on, että ne irrotetaan aina maasta kokonaisina varovaisesti kiertämällä ja vetämällä. Sienet kannattaa esipuhdistaa jo metsässä. On turha kantaa kotiin mitään turhaa kuten sienen jalkaa sellaisista sienistä, joista syödään vain lakki.
– Sienen lakki kannattaa halkaista, jos haluaa nähdä, onko se ötököiden syömä. Tämä on paras konsti, sillä tuholaiset menevät lakkiin jalan tyvestä, sienineuvoja vinkkaa.
Kevyitä ja terveellisiä
Sienet pilaantuvat nopeasti poimimisen jälkeen. Ne kannattaa jatkokäsitellä jo samana iltana sieniretken jälkeen. Sieniä voi pakastaa, kuivata, suolata tai säilöä etikkaan. Sieniä myös hapatetaan.
Pakastaminen on Riitta Kinnarin mukaan hyvä keino säilöä sieniä. Ne kannattaa kiehauttaa ennen pakastamista, mutta esikäsittelyssä ei pidä käyttää rasvaa, jos haluaa sienten säilyvän pakastimessa seuraavaan satokauteen asti.
Sienet ovat kevyttä mutta terveellistä syötävää. Niissä on paljon kuitua ja vitamiineja sekä hivenaineita ja kivennäisiä.
Keveys tosin on näennäistä, mikäli ruoanvalmistuksessa käytetään paljon rasvaa.
Sieni-iltaan osallistuneet pääsivät maistelemaan Kinnarin tekemiä sieniherkkuja. Kehnäsienistä ja herkkutateista tehty piiras, haperosalaatti ja limanuljaskamuffinit katosivat nopeasti parempiin suihin.
Limanuljaska nimeään herkullisempi
Kylmäkoskella asuva Katri-Helena Tamminen kertoo liikkuvansa paljon metsässä. Hän on kerännyt tähän asti lähinnä kantarelleja ja suppilovahveroita.
– Haluan oppia tunnistamaan myös rouskuja ja haperoita, jotta voisin tehdä sienisalaattia, nainen miettii.
Hän tekee sienistä muun muassa piirakkaa ja keittoa sekä lisää niitä muidenkin ruokien joukkoon.
– Minulla on suppiksia kuivattuina monta litraa. Harrastan mieheni kanssa metsästystä, ja keräämme samalla myös sieniä. Ne ovat terveellistä ja maukasta syötävää.
Kirsti Männik on kerännyt sieniä lapsesta asti eli yli 60 vuoden ajan. Sienien maailma on niin moninainen, että hänellekin tuli tilaisuudessa uutta asiaa.
Kehrossa Urjalassa asuva Männik on ahkera sienestäjä, jonka sienikausi on jo hyvin vauhdissa. Hän on kerännyt esimerkiksi rouskuja, tatteja, suppiksia, kantarelleja ja limanuljaskoja.
– Limanuljaska on erityisen hyvää, kun sitä paistaa pannulla sipulin kanssa. Nämä limanuljaskamuffinit ovat todella hyviä, pitää heti kotona tehdä näitä. Kaikkein eniten pidän silti suppilovahveroista.
Männik säilöö sieniä pakastamalla, suolaamalla ja kuivaamalla. Parasta sienissä on niiden maku, ja hän on opettanut myös lapsensa ja lapsenlapsensa sienien ystäviksi.
Katri-Helena Tamminen on tähän asti kerännyt pääasiassa kantarelleja ja suppilovahveroita.
Riitta Kinnari esittelee voitattia, jonka päällä oleva kelmu otetaan pois ennen sienen jatkokäsittelyä.
Sara Koskela (vas.), Siiri Koskela ja Inka Halonen pitivät etenkin sienipiirakan mausta. Inka sanoo, että heillä syödään paljon sieniruokia, mutta hän ei ole niiden suurimpia ystäviä.
Sieni-illassa opeteltiin tunnistamaan erilaisia sieniä.
Viimeisimmät kommentit